Korvapuustia metsästämässä

Olipa taas kaunis kesäilta. Olemme kuulleet TwentyKnotsin väeltä, että kohtuumatkan päässä on saari, jonka kahvilassa tarjoillaan kuuluisia, isoja korvapuusteja.  Sinnehän pitää tietysti päästä.  Tämä ilta vaikutti juuri sopivalle tälle retkelle. Laudat valmiiksi, ja kokka kohti Mustasaarta ja korvapuusteja. Kuusisaaren suojissa oli niin tyyntä ja aurinkokin porotti kuumasti. Lehtisaaren sillan jälkeen oli tuulisempaa, mutta melominen oli edelleen mukavaa. Mutta tuntemattomat seudut ja mereltäpäin kaiken kaikkiaan kaikki näyttää oudolle, niin emme olleet ihan varmoja mikä saari on mikäkin ja missä se Mustasaari sijaitsee.  Pysähdyimme välillä tarkistamaan sijaintia kännyn kartalta.  Siinä vaiheessa, kun olimme edenneet Kaskisaaren tienoille, olikin aikaa kulunut jo tunti ja vartti, niin totesimme, että vielä on niin pitkälti matkaa, että kahden tunnin vuokra-ajalla emme ehdi pullia syödä. Ja niin lähdimme kiertämään Lehtisaarta kohti lähtörantaa..

Tällä kertaa jäi siis pullat syömättä.  Mutta retki oli silti tosi kiva ja näimme paljon uusia maisemia, ei ole aikaisemmin tullut Lehtisaarta kokonaisuudessaan kierrettyä. Palattuamme rantaan huomasimme, että olimme itse asiassa olleet tosi lähellä Mustasaarta.  Mutta nyt seudut ovat tutut, niin emmeköhän ensi kerralla löydä jo korvapuustienkin luo.

Fanatic -laudat: Ray Pure

TwentyKnotsilla oli kesätunnelma: iloisia kesäihmisiä lempiharrastuksien parissa, suppaajia, purjelautailijoita ja jopa pilates -ryhmä.  Vesillä oli reipas tunnelma, tuulta oli 6 m/s, joten meloakin sai. Mikä sen parempaa näin töiden jälkeen.  Aurinko paistoi suorastaan kuumasti, oli ihan etelänmaatunnelma. Ei meinannut maltaa lähteä kotia kohti, oli mukava rupatella ja nauttia auringosta.

Lautana tänään kova Fanatic Ray Pure. Minulla kapeampi malli ja Tiina meni leveämmällä.  Otimme alkuun tuntumaa suojaisemmassa paikassa saarten välissä, ja sitten lähdimme kiertämään Kuusisaarta. Tyynemmässä laudat olivat oikein mukavat, mutta kyllähän Ray Puren vahvuus tuli loistavasti esiin vastaisessa tuulessa.  Antoi vähän vauhtia, niin nokka vain halkoi aaltoja reippaasti, muutamat veneiden lähettämät sivuaallotkaan eivät tuntuneet missään.  Oli ilo mennä vastaiseen tällä laudalla.  Kuusisaaren päässä nautimme hetken istuen suorastaan helteisestä säästä saarien suojassa. Mikä kesäpäivä! Ja mikä viettää sitä näin!

Käännyimme takaisin ja nautiskelimme todella reippaasta myötäisestä. Tulimme kuin lentäen takaisin. Tiina kertoi leveämmän laudan olevan aivan ihana, nopea ja sulava, mutta kuitenkin vakaa.  “Jos olisi kovaa lautaa hankkimassa, tässä olisi todella hyvä lauta.”  Itsekin tykkäsin kapeasta todella paljon, se on aivan herkku.  Loistavan liukumisen ja aaltohalkomisen lisäksi, nämä ovat kauniita kuin karkit. Helppo on toivelistalle lisätä.

Muut Fanatic -lautatarinat:

Fanatic Fly

Fanatic Ray Air Premium

Fanatic -laudat: Fanatic Ray Air Premium

Minulla on ollut toiveissa jo jonkin aikaa kiertää Seurasaari kokonaisuudessaan. Tunti ei siihen ihan riitä, joten varasimme Tiinan kanssa kahden tunnin vuorot tälle päivälle sitä varten. Tänään oli merellä tuulista (6 m/s), joten lautavalintaa tehtäessä sekin otettiin huomioon. Hetken pohdittuamme TwentyKnots -henkilökunnan kanssa asiaa Fanatic -lauta oli tänään Fanatic Ray Air Premium.  Teräväkärkinen ilmatäytteinen retkilauta, joka on kuitenkin leveä ja vakaa, joka on hyvä ominaisuus näin tuulisella säällä.  Tiinalla oli tänään StarBoardin Free Ride, joka on mukava kova retkilauta.

Pääsinkin testaamaan lautaa monenlaisissa olosuhteissa: tuulta riitti leppoisasta alkureitin tuulesta seurasaaren kaukaisemman kärjen kunnon tuuleen ja aallokkoon, jossa ei päässyt eteenpäin seisten vaan piti ottaa vauhtia polvillaan.  Pidimme pienen jaloittelu- ja evästauon suojaisassa laguunissa, jossa lipui myös ylväs joutsen. Ihan saaren kärjessä päätimme oikaista kivien välistä, jolloin pääsimme myös kelluttamaan lautoja. Loppumatka olikin sivumyötäistä, jossa oli kevyt tulla takaisin Kuusisaaren toiselle puolelle ja tyveneen veteen.

Tässä kelissä ja runsaalla kahvitauolla Seurasaaren kiertoon meni  kaksi ja puoli tuntia, ja retki olli todella mukava ja vaihteleva.  Jos SUP -kokemusta vielä vähän,  niin kannattaa tehdä tämä retki vähemmän tuulisella säällä. Meillä oli kyllä hauskaa.

Fanatic Ray Air Premium -lauta oli juuri sellainen kuin lupailikin. Menee reippaasti eteenpäin, mutta on leveytensä ansiosta vakaa ja luotettava tuulessa ja aallokossa. Tätä lautaa suosittelisin henkilölle, jolla jo hieman kokemusta vaikka vuokralaudoista ja suunnittelee oman laudan hankkimista retkiä varten.  Tämän saa kätevästi pakattua mukaan minne vain, etenee vedessä kevyesti ja mukavasti pidemmänkin matkan ja on vakaa. Tästä laudasta on varmasti iloa pitkäksi aikaa monenmoisissa melonnoissa.

 

Huom: Suorapätkä saaren yli: unohtui laittaa sporttikello käyntiin

 

Ekakertaa purjelaudalla

Olen jo pari vuotta miettinyt kokeilla purjelautailua, ja kerännyt rohkeutta. Keskiviikkoisen SUP -viikkotreenin jälkeen ajattelin, että nyt tai ei koskaan, ja ilmoittauduin perjantain alkeiskurssille.  Odotukseni kurssin suhteen olivat, että siinä ollaan kokojan rähmällään vedessä eikä purjetta edes jaksa nostaa ylös. Odotukset täyttyivät 50 -prosenttisesti.

Kolmen tunnin kurssi alkoi teorialla ja kuivaharjoittelulla maissa. Jo siinä selitys miten purjeella ohjataan lautaa tuntui kovin monimutkaiselle ja itse asiassa ihan päinvastaiselle kuin itse ajatteli.  Mutta en nyt ollut siitä kovinkaan huolissaan, kai sen parhaiten sitten käytännössä oppii vedessä. Kohta jo menimmekin veteen.

Ja ensimmäinen odotukseni täyttyi, enhän minä saanut purjetta ylös. Ei se ehkä ollut oikeasti liian painava, mutta kun jännitti tasapainon pitämistä, niin ei siinä samalla saanut purjetta ylös. Joten sainkin sitten kevyemmän purjeen. Ja koska siitä ei ollut vastapainoksi, piti ensin ottaa kunnon tasapaino laudalla seisten, ja se olikin hyvä niin, niinhän se olisi pitänyt tehdä alunpitäinkin eikä roikkua purjeessa, niinkuin taisin aluksi yrittää.

Nyt kun oli seisomassa ja purjekin ylhäällä niin olisi pitänyt päästä jonnekin ja mielellään toivottuun suuntaan. Aivot olivat täysin narikassa ja kaikki fokus oli pystyssä pysymisessä, joten ohjailusta ei olisi tullut omatoimisesti yhtään mitään.  Onneksi sain tukihenkilön, joka antoi selkeitä ohjeita SUP-laudalta käsin. “Oikea käsi punaiseen kahvaan, vasen sitten harmaaseen, sitten käännät purjetta nokkaa kohti ja…” ja sitä rataa.  Sama käännösessä “nyt siirrät vasenta jalkaa vähäsen, ja painat purjetta vasemmalle, sitten siirrät oikeaa jalkaa ihan vähäsen vasemmalle” ja niin edelleen.  Tuli lähinnä vanha blondivitsi mieleen: mitä blondi kuntelee korvalappustereoista (mikä se on?) “hengitä sisään, ulos, sisään ,ulos…”

Mutta ei siitä olisi yksin mitään tullut.  Kiitos Petri avusta! Yllättävää kyllä tasapainoa löytyi välillä ihan hyvin. Ja vaikka olikin paljon vedessä, ei päällimmäisenä fiiliksenä ollut rähmällään vedessä olo. Oli rankkaa ja vaikeaa, mutta positiivisessa mielessä haastavaa, todellakin itsensä ylittämistä.  Ja mikä parasta, tuli tehtyä se mitä oli miettinyt jo aika kauan.

Kaikki kastuu, plätsis!

Tänään satoi kunnolla.  Ja oli mainiot SUP – viikkotreenit TwentyKnotsilla.  Sää oli siis sateinen, varusteena oli märkäpuvut ja aiheena sopivasti pivot-käännös ja ehkä kaiken kaikkiaan kastuminen ja leikkiminen. Meitä oli kuusi reipasta osallistujaa, joita ei kastuminen haitannut ja meno oli sen mukaista.  Molskis ja läiskis kuului koko ajan ympärillä. TwentyKnotsin Paul oli tietysti kaikein hurjin, mitäpä hän ei tekisi laudalla ja vedessä.

Mitenkä tällainen arkajalka selvisi? Hyvin selvisi. Teki mitä uskalsi ja sen jälkeen kun oli pakollinen mereen molskahdus tehty,  niin uskallus parani selkeästi.  Ei tarvinnut enää varoa tippumista ja kastumista (no joo, sade oli kyllä jo kastellut), joten pystyi rohkeammin tekemään, ja tippumaan laudalta.  Eikä se ollut ollenkaan ikävää, silmälasitkin pysyivät kunnon narulla hyvin päässä.  Opin paljon ja oli hauskaa! Ihan kuin lapsuuden vesileikit.

Tällä kertaa ei sattuneesta syystä ollut kameraa vesillä mukana, joten muutama sadefiilistelykuva rannalta.

Tavallinen työaamu?

SUP & Breakfast @Kalastajatorppa. Tunti suppausta ja täydellinen aamiainen huippuporukassa.  Näin pitäisi joka aamu alkaa.

SUP & Breakfast, täydellisen ihanaa!

Torstaiaamuna kello herättää klo 5.30.  Nousen reippaasti, olenhan innoissani, kävelen keittiöön, aurinko paistaa jo pilvettömältä taivaalta, luonto on vihreää ja taivas niin sininen, lämpötila näyttäisi olevan +8.  Ei kovin paljoa, mutta onhan vielä aikaista. Menen suihkuun.

Syön vähän jougurttia, että jaksan meloa.  Pukeudun juoksuhousuihin ja T-paitaan, tuulitakki lähtee mukaan, mietin sitten rannassa tarvitseeeko sitä, Twentyknotsin aamusup, SUP & Breakfast on alkamassa.

Kello on 7, ja keräännymme Kalastajatorpan rantaan. Meitä on viisi osallistujaa ja kaksi ohjaajaa, Maria ja Paul.  Porukka on ehkä vähän unista, mutta onko se nyt mikään ihme.  Kaikki ovat kuitenkin oikein hyvillä mielin ja odottavat innolla retkeä.

Meri on täysin tyyni. On ihmeen hiljaista, olemme Helsingissä, melkein keskustassa, ja on yllättävän hiljaista, silloin tällöin kuuluu auton ääni kaukaisuudesta, mutta lintujen äänet sitäkin enemmän.  On rauhallista. On ihanaa. Melomme äänettömästi Seurasaaren sillan luo, vaihdamme muutaman sanan,  miten tämä on niin ihanaa.

Sillan jälkeen teemme muutaman rentouttavan venytyksen ja makoilemme hetken laudoilla.  Luonnon hiljaisuus ja satunnaiset lintujen äänet luovat rauhoittavan ilmapiirin, tässä viihtyy.

Hetken päästä lähdemme taas liikkeelle ja takaisin kohti lähtöpaikkaa.  Meren tyyneys on hämmästyttävää.  Yleensä täällä käy iltapäivisin, jolloin tunnelma on hyvin toinen.  Silloin on tuulta, aaltoja ja monenlaista vilskettä aalloilla. En laittanut tuulitakkia päälle, ei sitä tarvinnut, aurinko lämmitti ihanasti.

Siirrymme Kalastajatorpalle aamiaiselle. Aamiainen on huippu, kaikkea mitä vaan voi toivoa on tarjolla, raikasta ja hyvää. Kahvi ja appelsiinimehu tuodaan pöytään. Juttelemme mukavia ja tutustumme hieman toisiimme.  Tunnelma on leppoisa ja mukava, kaikilla on hyvä olla. Hilton hotellin johtajiston edustaja tulee tervehtimään, ja tuo meille pienet sievät ankat ja hän järjestää henkilön ottamaan meistä yhteiskuvan aamiaisen ääressä. Nautimme aamiaisen rauhallisissa merkeissä loppuun ja osallistujat lähtevät pikkuhiljaa töihin tai muihin päivän puuhiin.  Päivästä tulee varmasti hyvä, parempaa alkua ei voisi olla.

Minun lajini Sport-lehdessä

Kerroin aikaisemmin kuvauksistani Kalastajatorpan rannassa Sport-lehteen. Valokuvaus tapahtui toukokuun 17. päivän iltana ja sää oli aurinkoinen, onneksi, näin saatiin lehteen nätti kesäinen kuva.  Sää oli todellisuudessa viileä,  suoraan sanottuna kylmä, jonka ehkä pystyy näkemään kuvan asusta, minulla on päällä sekä lyhytlahkeinen märkkäri että takki. Nyt lehti on julkaistu ja sen ja koko SUP- jutun voi lukea joko paperisena versiona tai digilehtenä. On siellä muutakin mukavaa mm. SUP-joogaohjeita, sinivalkoisia lomavaatteita ja mansikkareseptejä. Ja mikä parasta kesäsäät ovat täällä ja pääsee laudalle T-paidassa ja sortseissa. Nautitaan nyt kesästä ja luonnosta!

Työt ja murheet unohtuu

Tänään menimme muutaman työkaverin kanssa suoraan töistä laudoille. Sää oli aurinkoinen ja jonkin verran tuulinen.  Meri, luonto, laineet ja linnut tyhjentävät pään kaikesta muusta ja voi nauttia  kesästä kaikin aistein.  Merellä oli muitakin nautiskelijoita kauniissa kesäsäässä: kajakkimelojia, soutuveneitä, moottoriveneitä ja jopa dragon boat. Menimme Kalastajatorpan rannasta Seurasaaren kauniin sillan ali iloiten erilaisista tuuliolosuhteista täysin tyvenestä pikkupuhuriin.

Onnittelut TwentyKnots 5v!

Juhlapäivä

Tänään kotisatamani Kalastajatorpalla eli TwentyKnots täyttää 5 vuotta, onnittelut!  Tarjolla on mokkapaloja ja kahvia, käykäähän pistäytymässä ja sää on oikein passeli myös lautailuun,  joten laudalle mars! Tänään jopa laudanvuokraus puoleen hintaan juhlan kunniaksi.

Viikkotreenit

Itsekin olin laudalla tänään,  oli SUP-viikkotreenit klo 10 aamulla.  Mia ja Paul vetivät niin kuin viikollakin ja ainakin yhtä hyvät treenit.  Ehkä vähän hauskemmat,  kun tehtiin hullunhauskoja osallistujien keksimiä harjoituksia kuten, melotaan takaperin, kävellään laudalla melottaessa, melotaan kyykyssä, melotaan mela väärinpäin ja kaikilla oli niin hauskaa! Pyörittiin reittiä poijujen ympäri, joten reitistä tuli varsin  mielenkiintoisen näköinen.

Pumpun letku rikki

Itselläni aamu ei alkanut ihan mallikkaasti, kun omaa lautaa pumpatessa pumpun letku meni rikki, ja lauta tyhjeni.  Oli jo vähän kiire viikkotreeniin, niin lauta takaisin autoon ja sain käyttööni toisen laudan ja osallistumiseni viikkotreeniin oli pelastettu.  Onneksi,  siellä oli niin mukavaa.  Kyllä rikkoutuminen harmitti.  Mutta onneksi näppärä mies korjaa, joten pumppu odottaa seuraavaa kertaa korjattuna.  Toivotaan,  että korjaus kestää, niin pääsen jatkamaan mm. Espoon järvien valloitusta vaivattomasti.