Fanatic -laudat: Fanatic Ray Air Premium

Minulla on ollut toiveissa jo jonkin aikaa kiertää Seurasaari kokonaisuudessaan. Tunti ei siihen ihan riitä, joten varasimme Tiinan kanssa kahden tunnin vuorot tälle päivälle sitä varten. Tänään oli merellä tuulista (6 m/s), joten lautavalintaa tehtäessä sekin otettiin huomioon. Hetken pohdittuamme TwentyKnots -henkilökunnan kanssa asiaa Fanatic -lauta oli tänään Fanatic Ray Air Premium.  Teräväkärkinen ilmatäytteinen retkilauta, joka on kuitenkin leveä ja vakaa, joka on hyvä ominaisuus näin tuulisella säällä.  Tiinalla oli tänään StarBoardin Free Ride, joka on mukava kova retkilauta.

Pääsinkin testaamaan lautaa monenlaisissa olosuhteissa: tuulta riitti leppoisasta alkureitin tuulesta seurasaaren kaukaisemman kärjen kunnon tuuleen ja aallokkoon, jossa ei päässyt eteenpäin seisten vaan piti ottaa vauhtia polvillaan.  Pidimme pienen jaloittelu- ja evästauon suojaisassa laguunissa, jossa lipui myös ylväs joutsen. Ihan saaren kärjessä päätimme oikaista kivien välistä, jolloin pääsimme myös kelluttamaan lautoja. Loppumatka olikin sivumyötäistä, jossa oli kevyt tulla takaisin Kuusisaaren toiselle puolelle ja tyveneen veteen.

Tässä kelissä ja runsaalla kahvitauolla Seurasaaren kiertoon meni  kaksi ja puoli tuntia, ja retki olli todella mukava ja vaihteleva.  Jos SUP -kokemusta vielä vähän,  niin kannattaa tehdä tämä retki vähemmän tuulisella säällä. Meillä oli kyllä hauskaa.

Fanatic Ray Air Premium -lauta oli juuri sellainen kuin lupailikin. Menee reippaasti eteenpäin, mutta on leveytensä ansiosta vakaa ja luotettava tuulessa ja aallokossa. Tätä lautaa suosittelisin henkilölle, jolla jo hieman kokemusta vaikka vuokralaudoista ja suunnittelee oman laudan hankkimista retkiä varten.  Tämän saa kätevästi pakattua mukaan minne vain, etenee vedessä kevyesti ja mukavasti pidemmänkin matkan ja on vakaa. Tästä laudasta on varmasti iloa pitkäksi aikaa monenmoisissa melonnoissa.

 

Huom: Suorapätkä saaren yli: unohtui laittaa sporttikello käyntiin

 

Työt ja murheet unohtuu

Tänään menimme muutaman työkaverin kanssa suoraan töistä laudoille. Sää oli aurinkoinen ja jonkin verran tuulinen.  Meri, luonto, laineet ja linnut tyhjentävät pään kaikesta muusta ja voi nauttia  kesästä kaikin aistein.  Merellä oli muitakin nautiskelijoita kauniissa kesäsäässä: kajakkimelojia, soutuveneitä, moottoriveneitä ja jopa dragon boat. Menimme Kalastajatorpan rannasta Seurasaaren kauniin sillan ali iloiten erilaisista tuuliolosuhteista täysin tyvenestä pikkupuhuriin.

Loistoretki (vaikka jotain puuttui)

Keskiviikkona töiden jälkeen oli taas aika lähteä laudalle. Sää oli ollut koko alkuviikon vaihteleva, maanantaina satoi, tiistaina piti sataa, mutta oli loistosää ja keskiviikkona töiden jälkeen piti olla mainio sää.  Koko keskiviikon oli pilvistä, oikea ‘kohta sataa’ -tunnelma, ja kun lähdimme töistä kohti Kalastajatorppaa niin oli pimeänpilvistä. Tuumasin, etten viitsi ottaa kameraa mukaan, tulee huonoja pimeitä kuvia, ja ei me siellä tuulessa mennä minnekään uusille reiteille, niin ei niitä vanhoja paikkoja viitsi edes kuvata.  Ja kännykästäkin oli melkein akku lopussa, niin ajattelinen että, turha ottaa sitäkään mukaan, samoja tuttuja reittejä sitä kuitenkin mennään.

Niin, just.  En minä koskaan näemmä opi, jo joku kerta sitten totesin “Älä enää ikinä jätä kännykkää/sport trackeria pois, mukava tietää miten pitkän reitin meni” ja varsinkin jos menee uusia reittejä, niin saa reitin talteen.

Säähän oli siis kuitenkin mainio.  Päälle jätetty takki piti riisua alle 5 minuutin melonnan jälkeen pois, kun aurinko paistoi niin mukavasti. Tuuli tuli aivan erisuunnasta kuin yleensä, ja Kuusisaaren sillan jälkeen oli käytännössä tyyntä, joten oli oikein mukava jatkaa kohti Seurasaaren siltaa ja sen ali.  Sielläkin puolella oli loistosää, aurinko paistoi ja meri oli tyyni.  Niinpä lähdimme kohti Seurasaaren toista päätä.  Matka taittui mukavasti ihastellen Seurasaaren kulttuurimaisemia.  Ja lopulta tavoitimme saaren kärjen.  En olekaan aikaisemmin ollut noin kaukana, jo aika lähellä Länsiväylää ja Ruoholahtea. Hetken mietimme lähteä kiertämään koko Seurasaaren, tuulta oli kuitenkin selvästi enemmän toisella puolella, niin palasimme samoja jälkiä takaisin.

Paluumatka menikin todella nopeasti mm. sen takia, että komea harmaahaikara suorastaa poseerasi meille pitkän ajan/matkan ja päästi todella lähelle ennenkuin päätti poistua paikalta.

Muutama opetus, varsinkin itselle:

  • jos tykkäät kuvista, ota kamera mukaan
  • jos tykkäät tietäät reitin ja matkan, ota Sport Tracker mukaan
  • jos menet, niin reitit saattavat muuttua eli muista kaksi edellistä kohtaa
  • sää saattaa muuttua retken aikana, joko huonommaksi, mutta myös paremmaksi
  • koeta muistaa opetukset, jotka olet jo oppinut
  • tuo viimeinen vielä kerran, niin tarvitse harmitella, ettei ole kuvia eikä reittiä kilometritietoineen

No onneksi voi värkätä kätevästi kartalle punakynällä reitin, katso kuva.

 

reitti2408