Jokisuppauksen aatelia

Tänään oli kaikki elementit jokisupissa kohdillaan: vettä oli runsaasti ja virtausta myös, aurinko paistoi ihanasti, lauta oli tosi hyvä ja lintujakin näkyi ja kuului. Matkaa kertyi Perniönjoella helposti 7,9 km.  Lähtöpaikka oli tällä kertaa Yliskylän kirkon vieressä.  Paikalla on sijainnut kirkko jo keskiajalla, nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvulla.  Kirkko, ja sitä ympäröivä hautausmaa,  ovat oikein kauniit ja tällaiset kauneudet kruunaavat SUP-retken. Muita mainittavia nähtävyyksiä tällä reitillä olivat jättimäinen viljasiilo ja ohikiitävä juna.

Koska vettä oli runsaasti, en juuttunut mihinkään kiinni.  Joka on aika harvinaista herkkua joella.  Tällä samalla jokiosuudella viimeksi juutuin kunnolla kiinni joen poikki menevään lautaan.  Oli se siellä nytkin, mutta sopivasti joenreunasta mennen se ei edes hipaissut evää.

Uusi lautani on ihana, olen todella tyytyväinen valintaani.  Ja olen myös tyytyväinen siihen, että hankin nyt, pitkäaikaisen vastaanpanemisen jälkeen, (myös) ilmatäytteisen laudan, sen kuljettaminen autolla on helppoa myös ihan vain omin voimin.  Ja täyttäminen ja takaisin reppuun kasaaminen sujuu jo kahden keran jälkeen rutiinilla.  Ja toki, sähköpumppu on ilo.  Pitää vain muistaa ladata se välillä, tänään tuntui, että se vähän hyytyi, joten lataukseen joutui (kolme täyttöä takana).  Akku on onneksi pieni ja kevyt, helppo kuljettaa ja siirrellä.

Poistuin joesta Perniön keskustan rajalla, joka on tuttu nousupaikka.  Jos joenpinnan korkeus pysyisi korkeana, niin mielelläni jatkaisin tästä paljon pidemmälle kohti merta.  Tiedän, että entisen kunnantalon kohdalla, sillan alla on pieni putous, jonka kivet ovat yleensä aina näkyvillä ja estävät vesipelillä menon, eli matalamman veden aikana, siitä ei mennä.  Mutta näin korkean veden aikaan se onnistuisi.  Siitä tulisikin kunnon seikkailu ja retki, jos tämän päivän alkukohdasta jatkaisi eilisen retken alku/loppupisteelle.  Pitäisi varata päivä aikaa ja evästä, mutta olisi se hauskaa.

 

Vuoden ensimmäinen SUP!

Maaliskuun 18.päivä ja vuoden ensimmäinen SUP tehty! Aivan loistavaa.  Sää oli aurinkoinen (+6 C), Perniönjoessa oli muutamia pieniä jäälauttoja väisteltäväksi, ja oli suppaus taas vaan niin ihanaa. Asuvalinta oli onnistunut, vain neopreenikäsineet olivat liikaa, niinpä ne joutuivat laudan nyöreihin retken ajaksi.

Samalla oli ensimmäinen kerta myös uudella ensimmäisellä omalla ilmatäytteisellä laudalla, Fanatic Falcon Airilla, on kyllä mieluinen lauta.  Pumppaaminen sähköpumpulla sujui betonimöhkäleen päällä mainiosti, maa olikin yhtä kuravelliä, ei siinä olisi voinut lautaa käsitellä, ellei olisi samalla ottanut mutakylvyn.  Ja tuli todennettua, että siinä ajassa, kun pumppu hoitaa homman, voi tehdä muut valmistelut. Suppaus sujuu hyvin siis myös ilmatäytteisellä laudalla.

Jotta tulisi hattutemppu ensimmäisistä kerroista niin olihan minulla ensimmäistä kertaa mukana myös Polar M400 urheilukello, sen karttakuva on kyllä vähän vaatimaton, mutta matkaksi kertoi taivalletun 2,1 km.  Vähäinen on tuo määrä kilometrejä, mutta ihan passeli näin vuoden ekaksi kerraksi.

Tästä alkakoon ihana SUP-kesä!

P.S. Päivän ekakertojen sarjan kruunasi vuoden ensimmäinen grillaus: makkarat grilliin ja sinappia päälle.  On tässä kyllä jo ihan kesän tuntua.

Suppijoella

Perniönjoki osa 1

Yläjuoksulla Yliskylän kohdalla joessa on hyvä virtaus ja vettä on paljon, ja niin on jäälauttojakin.  Nyt voisi lähinnä hypätä melan kanssa lautalle ja kokeilla jäälautasuppia.  Miksi sitä voisi kutsua? Lähinnä hulluudeksi.

Perniönjoki osa 2

Lähempänä merta on enemmän jäätä, nyt voisi mennä jään päälle kävelemään, jos todellakin olisi hullu.

Odotellaan suppauksen kanssa vielä hieman.

 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Ollut plussaa jo monta päivää, niin luulin että Matildanjärvi ei olisi jäässä, mutta olihan siinä selkeä jääpeite.  Tosin ei tuon jään päälle ole ajatustakaan mennä ilman SUP-lautaa, mutta ei kyllä senkään kanssa. Kevättä tässä odotellaan, mutta sitä ennen nautitaan muista vuodenajoista ja talven juhlista. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Beautiful winter at SUP lake (Lake Matildanjärvi)

Beautiful December morning in Mathildedal village.  The lake I use to paddle in summertimes is frozen, and the scenery is stunning.  Even I cannot wait the summer to be able to paddle again I love winters as well.

After walking in a winter wonderland you can have a cup of coffee in a cafeteria (Kahvila Kyläkonttori & Puoti) by the sea in Mathildedal Marina area.

 

Hei hei kesä!

Tänään olen haikein mielin, mökkilauta meni talviteloille. Oli helppoa ja mukavaa, kun mökkirannassa oli koko kesäajan käyttövalmiina SUP-lauta.  Oli niin vaivatonta lähteä pienemmälle tai pidemmälle supille lähirannasta, jos vain sille päälle sattui.  Nyt on lauta talvisäilytyksessä, kunnes koittaa huhtikuu, sitten taas tapaamme rannassa.

 

Eväshetki lummepoukamassa (kun ei päässyt Puolakkajärvelle)

Tänään pakkasin evästä pitkää retkeä varten.  Viime kesänä meloimme miehen kanssa Matildanjärveltä väliojan kautta Puolakkajärvelle ja retki on ikimuistettava (tarina: osa 1 ja osa 2). Itse Puolakkajärvi jäi silloin kiertämättä, koska piti päästä kuivattelemaan vaatteita.  Asia on jäänyt vähän kaivelemaan, niin päätin tänään lähteä sinne uudemman kerran.

Ei mennyt kuin Strömsössä tänäänkään.  Matildanjärven ylitys sujui tosi sukkelaan tuulen ollessa reipas ja myötäinen.  Laudankanto pienen saaren/salmen yli sujui myös kevyesti, ja veteenlaskupaikalla laudan lasku sujui yllättävän hyvin varsin jyrkällä kallioreunalla. Mutta sitten, kaislikko, ruovikko, juurakko, puusto jne. esti etenemisen ja välillä jopa perääntymisen, niin päätin jättää tällä kertaa enemmät yritykset sikseen. Jos vesi on matalalla tässä, ei tilanne väliojassa ole parempi.  Se on pieni ja matala ojanen suoalueella, karttakuvassakaan sitä ei edes näy.

Koska sää oli nätti, niin päätin kuitenkin nauttia eväät kauniissa lummepoukamassa.  Ei siellä enää lumpeenkukkia ole, mutta siellä oli tyyntä ja aurinkoista, niin oli oikein mukava istuskella ja syödä proteiinipatukka ja juoda pillimehu, vakioSUPretkievääni, setti, joka nautitaan yleensä puolentoistatunnin melomisen jälkeen.

Tavoitejärvi

Tippumisharjoitus ja downwindkokeilu, superkivaa!

Tälle lauantaille on lupailtu myrskyä ja puuskaista tuulta sisämaahankin.  Aamulla ajattelin innoissani, että nytpä pääsen lähijärvelle kokeilemaan vastatuulta ja downwindiä siihen perään. Mahtavaa!

Olin varsin aikaisin liikkeellä, ja tuuli oli vain sellaiset 7-8 m/s.  Pienellä järvellä ei kummoisia aaltoja noussut, väliin pieniä vaahtopäitä.  Jotta ei mahdollinen laudalta tippuminen tuntuisi missään, päätin alkuun tehdä tippumisen laudalta ja harjoitella laudalle nousun. Heitin siis melan kauas, tipahdin veteen, nousin laudalle, kauhoin melan luokse ja olin taas valmis suppaamaan. Märkäpuku oli oikea asuvalinta ja vesiurheiluliivi on kyllä mukava vedessä, eikä kastumisen jälkeen ollut edes yhtään kuuma. Ja aurinkolasit pysyivät päässä vaikka menin uppeluksiin, tämä on huolettanut minua kovin.

Nyt olin valmis kohtaamaan tuulen. Vastatuuleen sai tehdä kunnolla töitä, mahtavaa! Myötätuuli vaihteli, tein neljä kierrosta, yhdellä niistä sain laudan alle jo kunnon viennin. Oli tosi kivaa!  Luulenpa, että innostun tuulisemmistakin keleistä ja varmasti haluan kokeilla enemmänkin downwind-retkiä.  Sellaisia tiedän ainakin Twentyknotsin ja SUP Espoon järjestävän.  Tahtoo mukaan!

P.S. Varsinaisesti supatessa en tippunut laudalta, en edes sivutuulessa enkä käännöksessä.

Perniönseudun lehdessä!

Olen iloinen SUP-matkasaarnaaja mielelläni, kun niin tykkään lajista.  Viime viikolla Perniönseudun lehden toimittaja oli minuun yhteydessä ja kysyi, voisiko hän haastatella lehtijuttua varten. Tottakai! Ilolla kerron lempilajistani.  Ja niin tänään ilmestyneessä lehdessä on etusivulla kuva ja kymppisivulla kuvan kanssa tarinaa. Oikein kiva ja positiivinen juttu.

Tässä kuvat lehdestä, ja alla linkit aikaisemmin ilmestyneisiin SUP-tarinoihin, joilla retkillä kuvat on otettu.

Kuva 1: Matildanjärvellä

Kuva 2: Matildasta Strömman kanavalle.

Ensikertalaisena laudalla

Oletko jo kokeillut suppausta? Tuntuu, että laji on tänä kesänä todella lyönyt läpi Suomessa. Eikä ihme, se on samalla sekä hauskaa että haastavaa. Mukavaa liikkumista luonnossa tai kovaa treeniä, jos sitä kaipaat. Tänä kesänä olen mennyt monet kerrat ensikertalaisen kanssa laudoilla.  Joukkoon on kuulunut tyttöä, poikaa, naista ja miestä, ikähaitari neljästä vuodesta päälle viidenkymmenen.

Muutamia havaintoja:

  1. Kaikki osaa. Jännitti sitten enemmän tai vähemmän niin kaikki osaa. Olemme sen verran uivaa, mökkeilevää, soutavaa, melovaa, liikkuvaa kansaa, että suppailu sujuu.
  2. Kaikki tykkää. Enemmän tai vähemmän.  Ne, jotka tykkäävät uida ja liikkua luonnossa, tykkäävät paljon, ne, joita vähän mietityttää ja arvelluttaa aluksi, toteavat, että oli kivaa, kivempaa kuin luulikaan.
  3. Kukaan ei tipu (vaikka kaikki luulevat niin).  Joka on kyllä hyvä luulo, enemmin tai myöhemmin se tapahtuu, joten parempi olla varautunut siihen.
  4. Tai yksi laudalla matkustava on seurueessani tippunut. Neljä vuotias poika parikin kertaa saman retken aikana isänsä meloessa.  Huuto oli hirmuinen, josta onneksi kuuli, että nenä ja suu on veden yläpuolella, ja kelluntaliivi pitikin tilanteen niin.  Poika sitten todella taitavasti kiipesi takaisin laudalle, eikä ollut moksiskaan sen pidempään. Reipas poika.
  5. Kaikki haluaa uudestaan.

Vaikka heinäkuu lähenee loppuaan, niin voi vielä pitkään suppailla, joko ensimmäistä kertaa tai sitten jo jotain niistä seuraavista.  Ensimmäisestä omasta SUP-kerrastani voi lukea sivulta Alku 2014, jos minäkin selvisin, sinäkin selviät, toki hurahdusvaara on olemassa.

Suppaus tällaisessa tyynessä kesäillassa kuin tänään Mathildedalissa (otsikkokuva) on oivallinen fiilistelyhetki niin aloittelijalle kuin konkarillekin.