Aamukahville pitää päästä

(ja tämä on siis Assari eikä se Rouva :))

Assarin osana on saada kuppi kahvia reissuilla, mutta nyt kun Rouva on Espoossa ei se oikein onnistu. Joten piti ottaa onni omaan haltuun ja lähteä aamukahville. Blogin hengessä se pitää tehdä meloen. Joten, kohti rantaa ja sen yli. Meloen Matildanjärvellä kun pääsee Teijon kansallispuiston luontotaloon. Siellä on kahvila!

Vesivempeleeksi valikoitui merikajakki Kiiro. Se on hieno. Niin hieno, ettei tällainen tavallinen ihminen ymmärrä. Merikajakin ominaisuuksiin kuuluu kiikkeryys, joka kuulemma kompensoi sitä, että merellä keikkuu. Tavallisen ihmisen korviin se tuntuu ristiriitaiselta. Mutta viis siitä.

Kiiro on muuten japania, keltainen. Kaikki perheen kanootit/kajakit on nimetty japaniksi. Tähänkin on syynsä.

Melominen itsessään onnistui normaalin keikkuen. En ole aiemmin melonut kahvilaan, vaan oikaissut metsän halki. Saavuin siis Kavanderinlahden uimarannan kautta. Äkkinäinen ei keksi muuta reittiä kahvilaan kuin erittäin jyrkkää kallionrinnettä kipuaminen. Kajakki jää kaukaiseen Kavanderinlahteen.

Sitten erinomainen kuppi kahvia ja aivan tuore munkkirinkeli. Loistavaa.

Takaisin tullessa huomaan, että kallionrinteen vierestä on opastus sen ohi. Se on jopa lyhyempi reitti.

Kun Rouvakin on aina niin innoissaan noista karttakuvista liitän tähän kartan melonnasta. Se todistaa, että muutkin reitit kuin suorat ja nopeat vievät perille.

ps : Kiiro taitaa mennä myyntiin. Se on liian hieno minulle, en ymmärrä sen hienointa ominaisuutta, keikkumista. Katso tarkemmin täällä, myös vaihto vakaaseen retkikajakkiin käy. Avainsana vakaa.

Leppoisissa myötätuulissa Kiskonjoelta Särkisaloon

Tänään tuulet olivat myötäiset ja aurinkokin paistoi.  Eipä juuri meloa tarvinnut, kun virta vei ja tuulet kuljettivat Kiskonjokea pitkin kohti Särkisaloa.  Merellä myötäinen meno jatkui ja sai nauttia kauniista maisemista ja kesätuulista pienen meren ylityksen ajan. Suistoalueella törmäsimme parikin kertaan ylvääseen harmaahaikarapariskuntaan (katso ohilento videolta).  Itseasiassa olimme jättäneet auton Aisbölenkarin puolelle, joten jos tarkkoja ollaan niin itseasiassa emme Särkisaloon saakka menneet.  Mielellään olisi retkeä jatkanut pienen pyöreäaukkoisen sillan jälkeenkin.  Kävin maisemaa hieman kurkkaamassa. Jokea pitkin olisi päässyt Finnarinselälle ja siitä sitten sillan ali Särkisaloon. Ensi kerralla sinne sitten.

Videolla harmaahaikarat:

Joella (n. 4 km):

Merellä, ja päätepiste (n. 2km):

 

Reitti:

 

 

Perniön järviä: Sahajärvi

Sahajärvi Teijon kansallispuistossa on kovin kaunis järvi, ympäröivillä rannoilla on jylhiä kallioita, ja järvivesi on kirkasta.  Erikoisuutena järveltä löytyy kaksi käsikäyttöistä köysilossia, joilla pääsee järven saareen kätevästi patikkaretkellä (Rengasreitti Sahajärvi 8 km). SUP -lautailuun ne toivat jännittävän lisän, niiden vaijereiden ali piti päästä katkaisematta kaulaa. Se onnistui kyllä ihan helposti, kunhan meni makaamaan laudalle lähellä lossin lauttaosaa, siinä köysi on korkeimmillaan. Kun saavuin takaisin rantaan,  tuli kunnan vesinäytteenottajakin paikalle, ja kertoi että hyvässä kunnossa on järven vesi. Hieno järvi supata ja patikoida.

Perniön järviä: Hamarijärvi

Mökillä on menossa maalausurakka, mutta sain kuitenkin houkuteltua miehen mukaan aamuSupille. Pakkasimme kaksi pumpattavaa lautaa autoon ja suuntasimme kohti Kirjakkalan ruukkialuetta ja siellä sijaitsevaa Hamarijärveä. Hamarijärvi näyttää kartalla hauskasti mutkittelevalle pitkulalle.  Ja sitä se olikin, mutta yhtä asiaa emme sovelluskartalta tajunneet, nimittäin järven itäosaa ympäröi suoalueet.  Tai onko ympäröi edes oikea sana, järvi tuntui jatkuvan maalle tai metsään tai siis oikeammin siis suolle/suona. Oli aika erikoinen ja veikeä näky.

Hamarijärvi oli mukava melottava, paikoin oli täysin tyyntä ja sen verran oli selkäalueita, että jonkin verran oli tuulta ja pientä aaltoakin.  Aurinko paistoi tänään mukavasti , joten järvellä vierähti helposti puolitoista tuntia.  Sen jälkeen onkin ollut ihan rento ja laiska olo.  Pitäisi tästä vääntyä maalaamaan, ehkä kahvin ja keksin voimalla onnistuu.

P.S. Hamarijärvellä näytti olevan toinenkin seurue suppaamassa.  Olivat vuokranneet laudat paikalliselta kajakki- ja lautavuokraajalta, hän tuo niitä tarvittaessa meren tai järvien rantaan.

 

Loma alkaa aamuSUPilla

Ensimmäinen kesälomapäivä, ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa loma kuin mennä aamusta järvelle.  Uimapuku ylle, ja Amazing Aurajoki SUP -paita päälle sekä juoksuhousut jalkaan.  Lisäksi nyt lähti koekäyttöön eilen hankitut crocs -kengät, joita ajattelen uusiksi SUP-kengiksi. Niistä muutama sama myöhemmin. Matildanjärvellä paistoi kauniisti aurinko, kun kiersin Isoholmansaaren.  Vaihdoin muutaman sanan ulkoilijan kanssa, jolla oli mukana metsässä pari koiraa.  Toinen koirista on oikea vesipeto, oli tulossa uimalla luokseni, mutta muutti sittenkin mielensä.  Mukavahan sitä olisi ollut rapsutella, mutta entäs jos olisi halunnut laudalle? Sitten olisi tullut kokeiltua suppaamista koirankin kanssa.

Kiersin Isoholman saaren kauniissa ympärämuodossa, ja palattuani rantaan uin hetken.  Vesi tuntui aika viileälle sinne kahlatessa, mutta kunhan kastautui, niin siihen tottui nopeasti ja uiminen oli oikein mukavaa. Lopuksi nousin vielä hetkeksi SUP-laudalle ja leikittelin hetken, eli kävelin vähän laudalla, päästä päähän ja sellaista. Olipa mukava lomanaloitusaamu. Kun tulin pois vedestä niin kaiken kruunasi hetken kestävä pikkuinen kesäsade. Kun on uikkarit päällä ja muutenkin juuri järvestä noussut, niin tuollainen sadehan on vain ihana. Kesä.

SUP -kengistä vielä. Viikonlopun Amazing Aurajoki SUP 2017 -tapahtumassa huomasin, että kenkäni, joita olen käyttänyt supatessa, eivät ole ollenkaan hyviä osuuksille, joilla kannetaan lautaa ja kävellään.  Uimatossut asfaltilla hiersivät rakot päkiöihin (ja kuluivat itsekin melkein puhki, vanhathan jo olivat) ja reilut sämpylä -malliset crocsit pyörivät jaloissa rinteessä ja nilkathan siinä sitten muljahtelee.  Joten uudet, erilaiset töppöset ovat haussa.  Eilen ostin tyköistuvat remmilliset crocs -kengät ja ne olivat koekäytössä tänään.  Tässä ensiarvio/ekakäyttö.

Istuivat hyvin ja olivat mukavat kävellä sekä hiekkatiellä, pienessä rinteessä että rannalla ja vedessä. Vedessä tietty hörppäsivät vettä, joka ei tullut itsestään ulos, vaan piti ottaa kengät jaloista ja kaataa vesi pois.  Mutta tykkään kuitenkin olla laudalla avojaloin, niin ei mikään ongelma.  Pysyivät tyynessä säässä hyvin laudalla mukana ilman verkkoakin, kulkivat alassuin, jotta vesi valuu pois.  Vaikka ovatkin piukat, niin oli helppo sekä pukea että ottaa jalasta myös laudan päällä.  Varovaista vihreää valoa näille tässä vaiheessa, tämähän oli vasta ekakäyttö ja olosuhteet olivat erinomaiset ja kävelymatka lyhyt.  Jatketaan siis koekäyttöä.

 

 

Hyvää juhannusta!

Illalla hetki tyyntä ja aurinkoista, juhannusSUPin aika. Hyvää juhannusta kaikille!

 

Perniön järviä: Matildanjärvi

Espoossa on tavoite käydä suppaamassa kaikissa yli hehtaarin järvissä.  Pitäähän niitä järviä käydä sitten kiertämässä toisessa kotipaikassa eli Perniössä.  Nykyisin Perniö on osa Saloa, mutta rajataan järvihaasteen järvet suurinpiirtein entisen Perniön alueelle. Ensimmäinen kohde on toki ‘oma ranta’ eli Mathildedalissa sijaitseva Matildanjärvi.  Tämä on toki kovin tuttu paikka ja monesti jo käyty, mutta kuitenkin nyt tällä listalla ensimmäinen.

Sää oli tänään tyyni ja aurinkoinen.  Tuli helposti melottua yli kuusi kilometriä tällä pikkuisella järvellä.  Järvellä oli paljon kalastajia veneineen, mahtoiko siellä olla peräti kalastuskisat käynnissä? Lisäksi tapasimme pari suppaajaa, jotka kertoivat tulleensa Helsingistä eilen ja olivat yöpyneet saaressa.  Cool!

Järvi on meille kovin tuttu, mutta jotain aivan uutta oli matkassa: miehen talvella hankkima kalastussuplauta sai ensikäytön tänään.  Mies tyytyväisenä istui laudallaan ja meloi ylväänä järvellä, tuntui viihtyvän.  Loppuarvostelu oli “Ihan ok, moottori olisi kiva lisä”. Eiköhän hänet saa uudestaankin mukaan, sen verran tyytyväiselle vaikutti.

Matildanjärvellä

Kalastussuplauta

Taukopaikkoja

Reitti

Viileää vappua!

Vappuaatto avautui juuri niin kuin säätiedotus oli luvannutkin: lunta maassa valkoisenaan ja lämpötilakin nollassa.  Eikä se siitä päivän mittaan juuri muuksi muuttunut, hurjaan + 2 lämpöön päästiin.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että keli on asukysymys, joten päivä oli täydellinen kuivapukutestaukseen. Kiitos Kirsi pukujen tuomisesta kokeiluun (Ursuk Oy)!

Seurueestamme kolme aikuista ja yksi lapsi olivat innokkaita koekaniineja.  Itse vedin ensimmäistä kertaa kuivapukua päälle, joten kyselin tyhmiä kysymyksiä: “Siis oikeesti, mikään vaate ei kastu alla, ei tarvitse laittaa bikinejä alle?” Ei kuulemma kastu, uskottava se on.

Sain mallin, jossa oli kumpparit kätevästi mukana kiinni.  Ne minua vähän mietitytti SUP-laudalla olemista ja liikkumista ajatellen, mutta muuten oli aika kätevää vetästä kengät samalla päälle kuin haalarikin. Ursukin mallistosta löytyy monenlaisia kuivapukuja, myös melontaan on omansa. Ennen veteen menoa pitää vielä tyhjentää puku ylimääräisestä ilmasta, mutta sitten oltiin valmiita veteen.

Vedessä kelluminen oli todella lystiä! Minulla oli varsinaisen kuivapuvun alla Ursuit-välivaate, ja lämpö oli juuri sopiva. Ei ollut kylmä eikä kuuma. Puku tarrasi vartaloon tiukasti kiinni vedessä, yläkropassa ja kumppareissa oli sitten ilmataskut, jotka kellutti. Oli hassua ja hauskaa möngertää menemään vedessä! Vesileikit on vaan niin hauskoja, ja näillä vermeillä menee vaikka pakkasessa.  Olimme vedessä varmaan parikymmentä minuuttia eikä tuntunut kylmä missään.

Ja tietty piti kokeilla suppausta myös.  Kumpparit tuntuivat aluksi oudoilta ja jäykiltä, mutta kun niihin tottui niin itse asiassa ne antoi jotenkin jämäkkyyttä ja tukevutta jalkoihin.  Puku toimi oikein hyvin meloessakin, minkä istuvuudessa häviää märkäpuvulle, niin toisaalta jos kelluntaliiviä ei tarvitse niin siinä voittaa puolestaan. Toimii!

Oli kyllä aivan super vappupuuha! Iso kiitos Ursuk Oy:lle Ursuit -kuivapukujen lainasta! Tällaisillä puvuilla saa lisättyä kautta moniin vesiurheilulajeihin, myös suppaukseen.  Ja kelluntahan nyt on vaan aina niin kivaa!

Matildanjärvellä (jäätä näkyvissä!)

Toinen pääsiäispäivä avautui hyvin aurinkoisena Mathildedalissa, ja jo aamusta lämpomittarilukema nousi nollaviivan yläpuolelle (+2).  Iltapäiväksi luvattiin lumisadetta, joten SUP-lauta oli lähdettävä viemään rantaan heti miten.Aurinko paistoi ihanasti järvellä, ja tein pienen lenkin Isoholman saaren ympäri.  Tämä oli vuoden ensimmäinen järviSUP.  Vesi oli ihanan sinistä ja taivas myös, varjoisissa paikoissa oli vielä kunnon (paksuus 10 cm) jäälautat, joita päin ei kannattanut törmätä. Saaren toisella puolella tuuli jonkin verran, joten pääsi vähän tekemään töitäkin (verrattuna jokisuppeihin, joissa on mukava lillua virranvietävänä, jos tuuli ei ole vastainen). Maisemat olivat kauniita auringon valaistessa tienoot.

 

Vessasta vesille

Tämän päivän sääennuste oli sen verran kalsea, että epäilytti pääseekö ollenkaan vesille, ja yöllä ja aamullakin vielä oli -5 pakkasta.  Kauheasti kuitenkin teki mieli Halikonjoelle, niin päädyimme ratkaisuun, että lähdetään Saloon, käydään katsomassa Halikonjoen lähtö- ja päätepaikka, mille niissä näyttää, onko jäätä vai ei.  Ja päätetään sitten tuleeko suppailu- vai shoppailupäivä.  Hyvällehän ne näytti, ei jäätä, hyvä virtaus ja tuulikin oli myötäinen.  Joten tankkaamaan itsensä  Varsinais-Suomen parhaalle kahvipaikalle eli Design Hilliin, jonka jälkeen tarvitsi vaihtaa märkäpuku ja muut releet, koska päällä oli shoppailuasu.

Mikäs siinä sitten, Hanhivaaran liikuntakeskus on tuttu kuntosalipaikka, ahtauduin sen veskikoppiin ja vaihdoin vaatteet.  Käy se näinkin. Sitten kokka kohti Halikon museosiltaa, jonka vierestä lähtö tapahtui.  Tuuli oli kylmä ja varsin navakka parkkipaikalla, jossa lauta pumpattiin, mutta kun laskeutui joelle, niin siellähän oli suorastaan mukavan keväistä, joenpenkka suojelee tuulelta ja kävi vielä todella hyvä tuuri, koko matkan oli kohtuu aurinkoista.

Halikonjoki oli mukava melottava, näin alkukesästä vettä on runsaasti ja virtaus oli hyvä. Ei mitään ongelmaa,  ei missään kohti kiviä, jotka viimeksi olivat selkeästi näkyvillä.  Harva jokiretki mennyt näin sujuvasti, yleensä juuttuu johonkin tai joutuu matalikon tai puunrungon takia kääntymään takaisin.  Tällä joella on myös luksusnäkymiä, kartano ja sen puutarhan patsaat sekä kaunis silta.  Muutamat patsaat näkyvät nimenomaan erikoisen hyvin vesiltä, kivasti laitettu rantaan.

Halikonlahden suistoaluetta lähestyttäessä tuli paljon lintuja näkyviin.  Kuulin myöhemmin, että siellä oli aamulla bongattu harvinainen punapäänarsku, ja sitä olikin tullut etsimään ja katsomaan suuri joukko lintubongareita. Itse en tiennyt sellaista lintua olevankaan, mutta kiva oppia uutta.  Pitäisikin tutustua enemmän vesilintuihin, niitä kun näkee SUP-laudalta usein, olisi mukava tietää, mitä näkee.