Jokisuppauksen aatelia

Tänään oli kaikki elementit jokisupissa kohdillaan: vettä oli runsaasti ja virtausta myös, aurinko paistoi ihanasti, lauta oli tosi hyvä ja lintujakin näkyi ja kuului. Matkaa kertyi Perniönjoella helposti 7,9 km.  Lähtöpaikka oli tällä kertaa Yliskylän kirkon vieressä.  Paikalla on sijainnut kirkko jo keskiajalla, nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvulla.  Kirkko, ja sitä ympäröivä hautausmaa,  ovat oikein kauniit ja tällaiset kauneudet kruunaavat SUP-retken. Muita mainittavia nähtävyyksiä tällä reitillä olivat jättimäinen viljasiilo ja ohikiitävä juna.

Koska vettä oli runsaasti, en juuttunut mihinkään kiinni.  Joka on aika harvinaista herkkua joella.  Tällä samalla jokiosuudella viimeksi juutuin kunnolla kiinni joen poikki menevään lautaan.  Oli se siellä nytkin, mutta sopivasti joenreunasta mennen se ei edes hipaissut evää.

Uusi lautani on ihana, olen todella tyytyväinen valintaani.  Ja olen myös tyytyväinen siihen, että hankin nyt, pitkäaikaisen vastaanpanemisen jälkeen, (myös) ilmatäytteisen laudan, sen kuljettaminen autolla on helppoa myös ihan vain omin voimin.  Ja täyttäminen ja takaisin reppuun kasaaminen sujuu jo kahden keran jälkeen rutiinilla.  Ja toki, sähköpumppu on ilo.  Pitää vain muistaa ladata se välillä, tänään tuntui, että se vähän hyytyi, joten lataukseen joutui (kolme täyttöä takana).  Akku on onneksi pieni ja kevyt, helppo kuljettaa ja siirrellä.

Poistuin joesta Perniön keskustan rajalla, joka on tuttu nousupaikka.  Jos joenpinnan korkeus pysyisi korkeana, niin mielelläni jatkaisin tästä paljon pidemmälle kohti merta.  Tiedän, että entisen kunnantalon kohdalla, sillan alla on pieni putous, jonka kivet ovat yleensä aina näkyvillä ja estävät vesipelillä menon, eli matalamman veden aikana, siitä ei mennä.  Mutta näin korkean veden aikaan se onnistuisi.  Siitä tulisikin kunnon seikkailu ja retki, jos tämän päivän alkukohdasta jatkaisi eilisen retken alku/loppupisteelle.  Pitäisi varata päivä aikaa ja evästä, mutta olisi se hauskaa.

 

Vuoden ensimmäinen SUP!

Maaliskuun 18.päivä ja vuoden ensimmäinen SUP tehty! Aivan loistavaa.  Sää oli aurinkoinen (+6 C), Perniönjoessa oli muutamia pieniä jäälauttoja väisteltäväksi, ja oli suppaus taas vaan niin ihanaa. Asuvalinta oli onnistunut, vain neopreenikäsineet olivat liikaa, niinpä ne joutuivat laudan nyöreihin retken ajaksi.

Samalla oli ensimmäinen kerta myös uudella ensimmäisellä omalla ilmatäytteisellä laudalla, Fanatic Falcon Airilla, on kyllä mieluinen lauta.  Pumppaaminen sähköpumpulla sujui betonimöhkäleen päällä mainiosti, maa olikin yhtä kuravelliä, ei siinä olisi voinut lautaa käsitellä, ellei olisi samalla ottanut mutakylvyn.  Ja tuli todennettua, että siinä ajassa, kun pumppu hoitaa homman, voi tehdä muut valmistelut. Suppaus sujuu hyvin siis myös ilmatäytteisellä laudalla.

Jotta tulisi hattutemppu ensimmäisistä kerroista niin olihan minulla ensimmäistä kertaa mukana myös Polar M400 urheilukello, sen karttakuva on kyllä vähän vaatimaton, mutta matkaksi kertoi taivalletun 2,1 km.  Vähäinen on tuo määrä kilometrejä, mutta ihan passeli näin vuoden ekaksi kerraksi.

Tästä alkakoon ihana SUP-kesä!

P.S. Päivän ekakertojen sarjan kruunasi vuoden ensimmäinen grillaus: makkarat grilliin ja sinappia päälle.  On tässä kyllä jo ihan kesän tuntua.

Suppijoella

Perniönjoki osa 1

Yläjuoksulla Yliskylän kohdalla joessa on hyvä virtaus ja vettä on paljon, ja niin on jäälauttojakin.  Nyt voisi lähinnä hypätä melan kanssa lautalle ja kokeilla jäälautasuppia.  Miksi sitä voisi kutsua? Lähinnä hulluudeksi.

Perniönjoki osa 2

Lähempänä merta on enemmän jäätä, nyt voisi mennä jään päälle kävelemään, jos todellakin olisi hullu.

Odotellaan suppauksen kanssa vielä hieman.

 

Kohta pääsee taas

Pääsiäisvapailla tuli käytyä katsomassa suppauspaikkoja: Salonseudun joet, järvet ja meret ovat vielä pääsääntöisesti jäässä, mutta kevät etenee kovaa kyytiä, joten ei ole kaukana, että vesille pääsisi.  Perniönjoki virtasi sen verran vuolaasti, että siinä oli täysin sulia paikkoja.  Joten se on ainakin melottavissa pian, jos vain vedenkorkeutta riittää.

Virallinen kanoottien laskupaikka ja joki heti siitä on aivan luokattomassa kunnossa: isoja pöllejä jopa koko uoman leveydeltä.  Nyt näkyi vedenpinnan yläpuolella puu, johon viime keväänä juutuin kiinni.  Nyt siitä ei pääsisi ollenkaan, viimeksi oli sentään vähän vedenpinnan alapuolella. Salon verkkosivuilla mainostetaan  melontareittejä kovasti, ja hienoja ovatkin, kun niitä olen mennyt, mutta miten saataisiin tuo alue siistittyä melontakuntoon ja muutkin kanootinlaskupaikat paremmin käytettäväksi.  On niin upeita jokia, että olisi ilo päästä niihin.

Joka tapauksessa kohta taas pääsee suppaamaan.  Odotan jo aivan malttamattomana.  Uutta lautaakin tekisi mieli, Espooseen, niin että sielläkin pääsisi helpommin vesille, varsinkin kun vuokrauspisteet avautunevat vasta ilmojen reilusti lämmettyä.

Kuvia Perniönjoelta 25.3.2016

Kaksi ensimmäistä merkityltä kanootinlaskupaikalta.  Ensimmäisessä kuvassa siintää heti lähdön jälkeen koko uoman levyydeltä lauta/pölli, johon viime kesänä jumitin aika toviksi.  Tästä kun pääsee niin sen jälkeen oikein mukava joki, kunnes Perniön keskustassa kolisee.

 

 

Frozen SUP river (Perniönjoki 23.1.2016)

We visited one of my favorite SUP locations on Saturday afternoon.  And not so surprisingly the river was frozen and covered by snow. Take definitely some time to be able to paddle again.  But now we can enjoy the winter!

At Meri-Teijo Ski Resort (Salo, Finland):

 

Christmas SUP- Joulu SUP

English summary: This year on the 24th of December I did definitely NOT a traditional Christmas SUP.  Normally that time of the year there is snow and freezing in whole Finland but not this year. The weather in Southern Finland was warm, temperature + 3,5 C , no snow and a forecast was saying that in Salo there will be even sunny at noon. So time to SUP. The location was a river in Perniö (Kiskonjoki-Perniönjoki). It was so nice to be on board again after two months without the joy of SUP. The sun was shining nicely even it is not high in the sky, but light and shadows gave a very special view with not any green but mostly yellow and grey (see the pictures below).

Tänä jouluna ei ole Perniössä lunta.  Sitä toivoin kovasti, ja mielelläni menisin laskettelemaankin, joten tervetuloa vaan lumi! Mutta kun kerran oltiin plussan puolella niin tilaisuus piti hyödyntää ja tehdä ei-niin-ollenkaan-perinteinen joulu-SUP.  Aattoaamuna oli Perniössä lämpötila +3.5, tuuli vain vähän ja oli luvattu puolen päivän tienoille jopa auringonpaistetta, niin lauta katolle ja sopivaa SUP-paikkaa etsimään.  Perniönjoki oli tavoitteena. Ensin mietimme aloituspaikaksi Perniön keskustaa, mutta matka sieltä saakka tuttuun nousupaikkaan tuntui liian pitkälle, kun oli joulupuuhiakin vielä päivälle tiedossa, joten suuntasimmekin Kiskonjoen haaraan eli kokka kohti Latokartanon koskea.  Veden ollessa nyt korkealla sateiden jälkeen Hästöntien silta, heti kosken jälkeen, oli oivallinen laskupaikka.

Virta olikin kova.  Lauta lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja virta pyrki kääntämään laudan etenemään peräevä edellä.  Joten meloa piti rivakasti pitääkseen laudan suunnan oikeana. Stoppi tuli kuitenkin pian. Heti miten lähdön jälkeen oli pato.  Puunrunkoja ja oksia oli kertynyt uoman leveydeltä joen poikki, ja siihen jäin kiinni peräevästä.  Alkoi kova kamppailu, virta painoi eteenpäin, mutta irti piti päästä ensin.  Vedin ja riuhdoin puita ja oksia irti minkä käteeni sain,ja pyrin siirtämään lautaa niin, että evä osuisi kohtaan, jossa olisi enemmän vettä runkojen päällä.  Se oli haastavaa, koska virta painoi eteenpäin ja evää tiukasti kiinni runkoon.  Melaa apuna käyttäen ja käsillä oksista vetäen lopulta onnistuin siirtymään sivusuunnassa, ja pääsin yli ja eteenpäin.  Parempi niin, uintiretki tässä kelissä ja virrassa ei olisi ollut ykkösvaihtoehto.

Matka eteni taas vauhdikkaasti. Seuraavaksi saikin väistellä puunrunkoja ja -oksia, jotka kaartuivat joen päälle.  Paksusta rungosta, jos olisi otsaansa tällin saanut niin ei olisi naurattanut.  Melo/ohjaa, väistä, kumarru, polvilleen…aika vauhdikasta menoa. Taas aivan uudenlainen SUP-kokemus.

Jonkin ajan kuluttua tämä haara yhtyi Perniön keskustasta tulevaan haaraan ja sen jälkeen tulikin rauhallisempaa menoa.  Virta laantui ja joki leveni. Vettä oli nyt sateiden jälkeen reippaasti, jopa jossain määrin pelloille saakka. Aurinko paistoi ihanasti ja nyt, kun meno oli rauhallisempaa pystyi kaivamaan kamerankin esiin ja ottamaan kuvia.  Valo tuli kauniisti matalalta ja loi kauniita valo/varjonäkymiä suppaajan eteen, niitä oli kiva kuvata.

Vaatetus oli tähänkin säähän osuva, kun oli lisänä lokakuuhun verrattuna juuri hankitut 3mm neopreenikäsineet.  Ne olivat ihan välttämättömät, ilman niitä sormet olisivat tasan jäätyneet patotaistelussa kastumisessa ja sen jälkeen. Myssy ehkä olisi voinut olla pikkuisen lämpimämpi.

Oli ihana taas olla laudalla, olihan viime kerrasta melkein kaksi kuukautta. SUP-vuoteni on ollut oikein onnistunut, kohta vuosi vaihtuu, toivottavasti seuraava on ainakin yhtä hyvä.

Syksyinen SUP

Sää tänä lauantaina oli syksyinen, harmaa ja tuulinen.  Teki mieli kovasti suppaamaan ja piti uutta kameratelinettäkin kokeilla joten matka kävi jo tutulle veteenlaskupaikalle Perniön jokeen.  Tällä kertaa lähdin kuitenkin kohti merta.  Jo lähtiessä tiesin, että tuuli onpi enempi vastainen, niin tuumasin tilanteen mukaan joko jatkavani merelle, jopa Särkisaloon, saakka tai sitten kääntyväni aikaisemmin takaisin.

Lähtöpaikalla tuuli sivusta, mutta joki oli aivan tyyni.  Kun joki kääntyi kulkemaan etelään niin tuuli tuli ihan vastaiseksi ja oli työlästä päästä seisten etenemään ilmanvastuksen takia.  Ajatus pitkästä matkasta polvillaan ei innostanut, niinpä tänään retki jäi lyhyeksi.  Mutta oli mukava olla laudalla, ja kamerateline toimi todella hyvin.  Pysyi hyvin menossa mukana, eikä haitannut melomista ollenkaan, on se mies taitava värkkäämään!

Kuvia ei ole reitin varrelta, käsikameran akku oli päässyt loppumaan ja telineessä oli vain videokameroita. Mutta mies otti muutaman kuvan minusta ja viikinkilaivasta lähtöpaikalta. Sää oli vielä oikein sopiva suppaamiseen.  Lähtöpaikalla oli hieman kylmä, ja kun tekstasin miehelle kääntyväni takaisin, tuli kylmä, mutta liikkeessä ja meloessa oli juuri sopiva lämpö.

Latokartanon koski

No, kun Rouva Suppaa niin on kiva tehdä jotain muuta kuin vain nököttää joen varrella. Tällä kertaa kävin (jälleen kerran) kuvaamassa Latokartanon koskea. Se on hieno paikka. Jos vain osaisi saada sen hienouden tallelle kuviin. Okei – se on ollut paikallaan jo muutama sataa vuotta joten onhan tässä ollut aikaa.

Virta-suppaaja (1-1), Kiskonjoki/Perniönjoki 17.10.2015

Lauantai oli Salonseudulla tuuletonta, lämpötila kohosi vielä +8-asteeseen ja lisäksi paistoi aurinkokin.  Joten oli ihan selvä, että päiväohjelmaan kuului suppaus.  Jokien vedet ovat yli metrin matalampia kuin voisi olla, joten reittivalinta on mereltä vastavirtaan ja jossain vaiheessa takaisin. Lähtopaikka Perniönjoen alajuoksulla on erinomainen,  veneenlaskupaikka Heikkiläntien varrella, tästä olen lähtenyt jo kerran aikaisemminkin.  Silloin etenin Perniönjoen haaraan, nyt lähdin risteyksestä oikealle, Kiskonjoen haaraan, kohti Latokartanon koskea.

Kohta käännöksen jälkeen tulikin haaste: kivinen, nopean virtauksen kohta. Ensimmäinen yritys siitä yli jäi yritykseksi, etenin melkein yli, mutta sitten lauta ei vaan mennyt eteenpäin ja ajauduin myös kiviin niin,  etten toiselta puolelta pystynyt melomaan yhtään. Meloin sivuun suvantoon, join appelsiinimehun ja söin proteiinipatukan ja uusintayritys hullunkiilto silmissä.  Ja siitähän sitten mentiin. Jälkeenpäin videota katsellessa virtauskohta näyttää kovin vaatimattomalle, miten se nyt noin hankala muka oli?  No, oli pieni tai iso virta, niin voittajafiilis kuitenkin :).

Siitä eteenpäin joki kapeni ja muuttui hetki hetkeltä matalammaksi.  En millään olisi halunnut kääntyä, oli niin mielenkiintoista edetä uusia paikkoja ja olisin niin mielelläni jatkanut Latokartanon koskelle saakka, mutta ehkä järki voitti kuitenkin ja päätin kääntyä ja tulla samoja jälkiä takaisin. Jäänee loppupätkä ensi keväälle tutkittavaksi.

Muuten, yksi hankinta vielä tehtävä tälle syksylle: punainen takki.  Lähistöllä sekä näkyi hirvestäjiä että kuului laukauksia. Vaikka liivissä onkin punaista, niin liene ei haittaa vaikka olisi vähän enemmänkin.

 

Ei niin syvä joki

Lauantaina oli tosi nätti sää ja ajatuksenani oli jatkaa Perniönjokireittiä Perniön keskustasta kohti merta. Ajaessamme kohti suunniteltua lähtöpistettä kävimme vilkaisemassa jokea Perniön keskustassa.  Näkymä oli lohduton: ei riittävästi vettä suppaamiseen, uoma oli ruohomatto ja kivikko.  Hetki oli musertava.

Ruohoa ja kiviä Perniönjoessa

Hetken ihmeteltyä, ajatus syntyi, mennään katsomaan ajateltua loppupistettä lähellä merta, siellä on varmaankin vettä. Sinne siis, kohti merta, ja sieltähän löytyi loistava laskupaikka, jossa oli vettä mielinmäärin. Suunnitelma siis uusiksi, ja vastavirtaan.  Virta ei ollut voimakas, paikoin ei juuri ollut ollenkaan, joten kevyt oli meloa.  Jokeen yhtyy kaksi haaraa, toinen tulee Latokartanon koskelta ja toinen Perniön keskustasta.  Saapuessani haaraan päätin ensin käydä katsomassa kosken puoleista haaraa, siitä en myötävirtaan tulisi kuitenkaan.  En kovin pitkälle päässyt kun jo tuli kivikko vastaan.  Joten käännyin ja jatkoin toista haaraa.  Se olikin mukava ja vettä riitti hyvin. Erilaisia, kauniita maisemia riitti ihasteltavaksi.

Ja komeita lehmiä.  Ohimennessä ne katsoivat tiukasti ja yrittivät olla kuin eivät olisikaan “Ei täällä mitään tai ketään ole”.  Mutta kun olin mennyt ohi, alkoi hurja mylvintä, isottelivat oikein kunnolla “Me olemme hurjia, älä yritä mitään”. Kun meloin takaisin tullessa toistamiseen ohitsensa, niin hyvä, että vilkaisivat “Ai, taas se tuossa on, niin tuttua”.

Retki oli aivan upea, sää mitä mainioin, joki todella kiva melottava ja tuli tehtyä ennätysmelonta: 2h 40 min, 10km. Täydellistä.

Syksyisiä hyönteisiä: