Aamukahville pitää päästä

(ja tämä on siis Assari eikä se Rouva :))

Assarin osana on saada kuppi kahvia reissuilla, mutta nyt kun Rouva on Espoossa ei se oikein onnistu. Joten piti ottaa onni omaan haltuun ja lähteä aamukahville. Blogin hengessä se pitää tehdä meloen. Joten, kohti rantaa ja sen yli. Meloen Matildanjärvellä kun pääsee Teijon kansallispuiston luontotaloon. Siellä on kahvila!

Vesivempeleeksi valikoitui merikajakki Kiiro. Se on hieno. Niin hieno, ettei tällainen tavallinen ihminen ymmärrä. Merikajakin ominaisuuksiin kuuluu kiikkeryys, joka kuulemma kompensoi sitä, että merellä keikkuu. Tavallisen ihmisen korviin se tuntuu ristiriitaiselta. Mutta viis siitä.

Kiiro on muuten japania, keltainen. Kaikki perheen kanootit/kajakit on nimetty japaniksi. Tähänkin on syynsä.

Melominen itsessään onnistui normaalin keikkuen. En ole aiemmin melonut kahvilaan, vaan oikaissut metsän halki. Saavuin siis Kavanderinlahden uimarannan kautta. Äkkinäinen ei keksi muuta reittiä kahvilaan kuin erittäin jyrkkää kallionrinnettä kipuaminen. Kajakki jää kaukaiseen Kavanderinlahteen.

Sitten erinomainen kuppi kahvia ja aivan tuore munkkirinkeli. Loistavaa.

Takaisin tullessa huomaan, että kallionrinteen vierestä on opastus sen ohi. Se on jopa lyhyempi reitti.

Kun Rouvakin on aina niin innoissaan noista karttakuvista liitän tähän kartan melonnasta. Se todistaa, että muutkin reitit kuin suorat ja nopeat vievät perille.

ps : Kiiro taitaa mennä myyntiin. Se on liian hieno minulle, en ymmärrä sen hienointa ominaisuutta, keikkumista. Katso tarkemmin täällä, myös vaihto vakaaseen retkikajakkiin käy. Avainsana vakaa.

Perhejuhannus

Vietimme juhannuksen Matildassa perheen kesken.  Aattoon kuului perinteisiä juhannusjuttuja: grillausta, lipunnosto, sauna ja juhannuskokko.  Sää oli harmaa, mutta ei kuitenkaan satanut.  Matildan marinassa oli väkeä oikein kunnolla ja kokkokin sopivankokoinen, hyvät juhannusjuhlat todellakin.

Juhannuspäivä aukeni sekin harmaana, mutta iltapäivää ja iltaa kohden sää parani koko ajan, ihan hellelukemiin saakka. Ja ohjelmaan kuului melontaa Matildanjärvellä.  Tällä kertaa saimme aikaan ihan kunnon seurueen ja jopa pienen letkan: liikkeellä oli yksi inkkarikanootti ja kaksi SUP-lautaa. Tytär oli toista kertaa laudalla ja poika ensimmäistä (isoja lapsia ovat jo molemmat) ja malikkaasti sujui.  Äiti on niin ylpeä ja iloinen, reippaita ja taitavia ovat.  Eikä hullumpi ole tyttären poikaystäväkään :). Oli tosi mukava juhannus ja yhteinen melonta oli ihan parasta.  Toivottavasti mennään vielä uudestaankin!

P.S. Illan kruunasi hyvän ystävän ja työkaverin pistäytyminen mökillä ja SUP-kokeilu.  Mallikkaasti meni tämäkin, hän vertasi kokemusta lumilautailuun, vähän samalaista vartalonhallintaa kuulemma. Eiköhän yksi uusi suppaaja ole taas lajin pariin saatu :).

Kuvat 1, 5, 6 ja 8: Karl Ots