Leppoisissa myötätuulissa Kiskonjoelta Särkisaloon

Tänään tuulet olivat myötäiset ja aurinkokin paistoi.  Eipä juuri meloa tarvinnut, kun virta vei ja tuulet kuljettivat Kiskonjokea pitkin kohti Särkisaloa.  Merellä myötäinen meno jatkui ja sai nauttia kauniista maisemista ja kesätuulista pienen meren ylityksen ajan. Suistoalueella törmäsimme parikin kertaan ylvääseen harmaahaikarapariskuntaan (katso ohilento videolta).  Itseasiassa olimme jättäneet auton Aisbölenkarin puolelle, joten jos tarkkoja ollaan niin itseasiassa emme Särkisaloon saakka menneet.  Mielellään olisi retkeä jatkanut pienen pyöreäaukkoisen sillan jälkeenkin.  Kävin maisemaa hieman kurkkaamassa. Jokea pitkin olisi päässyt Finnarinselälle ja siitä sitten sillan ali Särkisaloon. Ensi kerralla sinne sitten.

Videolla harmaahaikarat:

Joella (n. 4 km):

Merellä, ja päätepiste (n. 2km):

 

Reitti:

 

 

Kiskonjoella

Tämänpäivän suunnitelma oli mennä SUP-laudalla ja kajakilla Kiskonjokea/Perniönjokea sellainen kahden tunnin retki.  No, ylisuorittamiseksi se miehen kanssa meni :).  “Tähän asti kerran päästiin, niin jatketaan vaan vielä”.  Viittaus siihen, että vastavirtaan pääsikin jatkamaan Kiskonjokea Perniönjoen haaran jälkeen, kun usein siinä on kivinen virtapaikka, jossa matka stoppaa.  Vesi oli nyt niin korkealla, ettei siinä mitään virtausta oikeastaan ollut eikä kivistä mitään tietoa.  Joten matkasimme eteenpäin kohti Latokartanonkoskea.

Hullunkiilto silmissä sinne tähtäsimme.  Ei jääty mihinkään puurunkoihinkaan kiinni, yhdessä kohtaan piti metri kahlata kivien takia, mutta siitäkin mentiin yli. Lisäksi oli hauska puunrungon alitus makuuasennossa :).

Lähelle varsinaista koskea pääsimme, mutta matka tyssäsi kovaan virtauspaikkaan, jossa oli matalaa ja kiviä niin, ettei päässyt vauhtia melomaan, vaikka hurjasti yritti.  Hassua, että valokuvassa ei näy virtauksesta mitään, vaikka todellisuudesta eteenpäin ei vaan pääse virtauksen vuoksi.

Matkaa reissulle tuli 13.5 km ja aikaa kului 3,5 tuntia.  Väsymys ei päässyt vaivaaman, kun virtauspaikan ‘kamppailussa’ saamasta adrenaliiniryöpystä riitti hyvin virtaa paluumatkalle. Olipa vasta melontaretki.

A change in a water level does make a difference

See the difference in a landscape and river circumstances when there is more than 1 meter change in a water level in the same location of the river (Kiskonjoki in Perniö).  The first picture is taken in October and the second in December after having heavy rains for couple of weeks. In October there were rocks and a very clear water level difference but now it was just a wide curve in the river with a nice flow.

Christmas SUP- Joulu SUP

English summary: This year on the 24th of December I did definitely NOT a traditional Christmas SUP.  Normally that time of the year there is snow and freezing in whole Finland but not this year. The weather in Southern Finland was warm, temperature + 3,5 C , no snow and a forecast was saying that in Salo there will be even sunny at noon. So time to SUP. The location was a river in Perniö (Kiskonjoki-Perniönjoki). It was so nice to be on board again after two months without the joy of SUP. The sun was shining nicely even it is not high in the sky, but light and shadows gave a very special view with not any green but mostly yellow and grey (see the pictures below).

Tänä jouluna ei ole Perniössä lunta.  Sitä toivoin kovasti, ja mielelläni menisin laskettelemaankin, joten tervetuloa vaan lumi! Mutta kun kerran oltiin plussan puolella niin tilaisuus piti hyödyntää ja tehdä ei-niin-ollenkaan-perinteinen joulu-SUP.  Aattoaamuna oli Perniössä lämpötila +3.5, tuuli vain vähän ja oli luvattu puolen päivän tienoille jopa auringonpaistetta, niin lauta katolle ja sopivaa SUP-paikkaa etsimään.  Perniönjoki oli tavoitteena. Ensin mietimme aloituspaikaksi Perniön keskustaa, mutta matka sieltä saakka tuttuun nousupaikkaan tuntui liian pitkälle, kun oli joulupuuhiakin vielä päivälle tiedossa, joten suuntasimmekin Kiskonjoen haaraan eli kokka kohti Latokartanon koskea.  Veden ollessa nyt korkealla sateiden jälkeen Hästöntien silta, heti kosken jälkeen, oli oivallinen laskupaikka.

Virta olikin kova.  Lauta lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja virta pyrki kääntämään laudan etenemään peräevä edellä.  Joten meloa piti rivakasti pitääkseen laudan suunnan oikeana. Stoppi tuli kuitenkin pian. Heti miten lähdön jälkeen oli pato.  Puunrunkoja ja oksia oli kertynyt uoman leveydeltä joen poikki, ja siihen jäin kiinni peräevästä.  Alkoi kova kamppailu, virta painoi eteenpäin, mutta irti piti päästä ensin.  Vedin ja riuhdoin puita ja oksia irti minkä käteeni sain,ja pyrin siirtämään lautaa niin, että evä osuisi kohtaan, jossa olisi enemmän vettä runkojen päällä.  Se oli haastavaa, koska virta painoi eteenpäin ja evää tiukasti kiinni runkoon.  Melaa apuna käyttäen ja käsillä oksista vetäen lopulta onnistuin siirtymään sivusuunnassa, ja pääsin yli ja eteenpäin.  Parempi niin, uintiretki tässä kelissä ja virrassa ei olisi ollut ykkösvaihtoehto.

Matka eteni taas vauhdikkaasti. Seuraavaksi saikin väistellä puunrunkoja ja -oksia, jotka kaartuivat joen päälle.  Paksusta rungosta, jos olisi otsaansa tällin saanut niin ei olisi naurattanut.  Melo/ohjaa, väistä, kumarru, polvilleen…aika vauhdikasta menoa. Taas aivan uudenlainen SUP-kokemus.

Jonkin ajan kuluttua tämä haara yhtyi Perniön keskustasta tulevaan haaraan ja sen jälkeen tulikin rauhallisempaa menoa.  Virta laantui ja joki leveni. Vettä oli nyt sateiden jälkeen reippaasti, jopa jossain määrin pelloille saakka. Aurinko paistoi ihanasti ja nyt, kun meno oli rauhallisempaa pystyi kaivamaan kamerankin esiin ja ottamaan kuvia.  Valo tuli kauniisti matalalta ja loi kauniita valo/varjonäkymiä suppaajan eteen, niitä oli kiva kuvata.

Vaatetus oli tähänkin säähän osuva, kun oli lisänä lokakuuhun verrattuna juuri hankitut 3mm neopreenikäsineet.  Ne olivat ihan välttämättömät, ilman niitä sormet olisivat tasan jäätyneet patotaistelussa kastumisessa ja sen jälkeen. Myssy ehkä olisi voinut olla pikkuisen lämpimämpi.

Oli ihana taas olla laudalla, olihan viime kerrasta melkein kaksi kuukautta. SUP-vuoteni on ollut oikein onnistunut, kohta vuosi vaihtuu, toivottavasti seuraava on ainakin yhtä hyvä.

Virta-suppaaja (1-1), Kiskonjoki/Perniönjoki 17.10.2015

Lauantai oli Salonseudulla tuuletonta, lämpötila kohosi vielä +8-asteeseen ja lisäksi paistoi aurinkokin.  Joten oli ihan selvä, että päiväohjelmaan kuului suppaus.  Jokien vedet ovat yli metrin matalampia kuin voisi olla, joten reittivalinta on mereltä vastavirtaan ja jossain vaiheessa takaisin. Lähtopaikka Perniönjoen alajuoksulla on erinomainen,  veneenlaskupaikka Heikkiläntien varrella, tästä olen lähtenyt jo kerran aikaisemminkin.  Silloin etenin Perniönjoen haaraan, nyt lähdin risteyksestä oikealle, Kiskonjoen haaraan, kohti Latokartanon koskea.

Kohta käännöksen jälkeen tulikin haaste: kivinen, nopean virtauksen kohta. Ensimmäinen yritys siitä yli jäi yritykseksi, etenin melkein yli, mutta sitten lauta ei vaan mennyt eteenpäin ja ajauduin myös kiviin niin,  etten toiselta puolelta pystynyt melomaan yhtään. Meloin sivuun suvantoon, join appelsiinimehun ja söin proteiinipatukan ja uusintayritys hullunkiilto silmissä.  Ja siitähän sitten mentiin. Jälkeenpäin videota katsellessa virtauskohta näyttää kovin vaatimattomalle, miten se nyt noin hankala muka oli?  No, oli pieni tai iso virta, niin voittajafiilis kuitenkin :).

Siitä eteenpäin joki kapeni ja muuttui hetki hetkeltä matalammaksi.  En millään olisi halunnut kääntyä, oli niin mielenkiintoista edetä uusia paikkoja ja olisin niin mielelläni jatkanut Latokartanon koskelle saakka, mutta ehkä järki voitti kuitenkin ja päätin kääntyä ja tulla samoja jälkiä takaisin. Jäänee loppupätkä ensi keväälle tutkittavaksi.

Muuten, yksi hankinta vielä tehtävä tälle syksylle: punainen takki.  Lähistöllä sekä näkyi hirvestäjiä että kuului laukauksia. Vaikka liivissä onkin punaista, niin liene ei haittaa vaikka olisi vähän enemmänkin.