Vessasta vesille

Tämän päivän sääennuste oli sen verran kalsea, että epäilytti pääseekö ollenkaan vesille, ja yöllä ja aamullakin vielä oli -5 pakkasta.  Kauheasti kuitenkin teki mieli Halikonjoelle, niin päädyimme ratkaisuun, että lähdetään Saloon, käydään katsomassa Halikonjoen lähtö- ja päätepaikka, mille niissä näyttää, onko jäätä vai ei.  Ja päätetään sitten tuleeko suppailu- vai shoppailupäivä.  Hyvällehän ne näytti, ei jäätä, hyvä virtaus ja tuulikin oli myötäinen.  Joten tankkaamaan itsensä  Varsinais-Suomen parhaalle kahvipaikalle eli Design Hilliin, jonka jälkeen tarvitsi vaihtaa märkäpuku ja muut releet, koska päällä oli shoppailuasu.

Mikäs siinä sitten, Hanhivaaran liikuntakeskus on tuttu kuntosalipaikka, ahtauduin sen veskikoppiin ja vaihdoin vaatteet.  Käy se näinkin. Sitten kokka kohti Halikon museosiltaa, jonka vierestä lähtö tapahtui.  Tuuli oli kylmä ja varsin navakka parkkipaikalla, jossa lauta pumpattiin, mutta kun laskeutui joelle, niin siellähän oli suorastaan mukavan keväistä, joenpenkka suojelee tuulelta ja kävi vielä todella hyvä tuuri, koko matkan oli kohtuu aurinkoista.

Halikonjoki oli mukava melottava, näin alkukesästä vettä on runsaasti ja virtaus oli hyvä. Ei mitään ongelmaa,  ei missään kohti kiviä, jotka viimeksi olivat selkeästi näkyvillä.  Harva jokiretki mennyt näin sujuvasti, yleensä juuttuu johonkin tai joutuu matalikon tai puunrungon takia kääntymään takaisin.  Tällä joella on myös luksusnäkymiä, kartano ja sen puutarhan patsaat sekä kaunis silta.  Muutamat patsaat näkyvät nimenomaan erikoisen hyvin vesiltä, kivasti laitettu rantaan.

Halikonlahden suistoaluetta lähestyttäessä tuli paljon lintuja näkyviin.  Kuulin myöhemmin, että siellä oli aamulla bongattu harvinainen punapäänarsku, ja sitä olikin tullut etsimään ja katsomaan suuri joukko lintubongareita. Itse en tiennyt sellaista lintua olevankaan, mutta kiva oppia uutta.  Pitäisikin tutustua enemmän vesilintuihin, niitä kun näkee SUP-laudalta usein, olisi mukava tietää, mitä näkee.

Jäänsärkijänä (Halikonjoki 10.10.2015)

Aamulla oli pakkasta kuutisen astetta ja pihamaa oli kuurasta valkeana.  Ei ollut mikään kiire lähteä vaan ihan rauhassa puuhasteli, ja samalla odotteli, että aurinko alkaisi lämmittää.  Pikkuhiljaa lämpötila kohosi nollan yläpuolelle ja aurinko paistoi kauniisti, joten lauta katolle ja menoksi.

Tänään oli päällä läpimämpi varustus, myös edellisenä päivänä hankitut töppöset ja pitkähihainen paita.  Molemmat ovatkin aivan ihanat, töppöset ovat sekä mukavat että lämpöiset, ja paita oli käytössä ihan uskomattoman miellyttävä. Lämpötila oli +5, kun saavuimme Halikonlahden lähtöpaikkaan, mutta tuuli tuntui todella viileälle.  Käsivarsia, jossa ei siis ollut neopreenivarustusta, paleli.  Mielessä kävi jo, että ei ole mitään järkeä lähteä tuonne viimaan itseään palelluttamaan, lahdella näkyi jopa muutamia vaahtopäitä.

Tarkistus kartasta, Halikonjoki lähtee ihan vierestä, ei tarvitse mennä merenpuolelle vaan rantaviivaa seuraten heti oikealle, siellä tuskin tuulee niin.  Ja pitäähän uutta videokameraakin kokeilla.  Myssy siis päähän ja menoksi.

Melominen oli taas kerran aivan ihanaa.  Vaatetus oli ihan täydellinen, ei kuuma, ei kylmä ja märkäpuku, uusi paita, töppöset ja tuulitakki olivat loistava kokonaisuus, oli kevyt ja helppo meloa.  Pipo oli kyllä ihan välttämätön. Maisemat olivat kauniin syksyisiä ja valoisia.  Joella näkyi ja rääkyi fasaaneja, muutamia vesilintuja ja uskomattoman hieno kartano, jonka ilmestymistä joenmutkan takaa ennusti erityinen silta.

Yllättävintä kuitenkin oli paikoittain jäässä oleva joenpinta, ja varsinkin sen ensimmäinen kohtaaminen aivan keskellä jokea.  Ei siis rannassa, ei virtaamattomassa paikassa, vaan ihan keskellä.  Siitä oli mukava mennä jää rutisten läpi, SUP-jäänmurtaja.

Videomateriaali tuli tallennettua noin 70 minuuttia.  Tuli hyvää kirkasta kuvaa, hyvällä loiskunta- ja paikoin jään murtumisäänellä, jos viitsisi siitä voisi pätkän editoida SUP-tunnelmaa veden rajassa. (Video tehty, kesto 6 min)

Meloin jokea kunnes selkeästi joki muuttui matalammaksi ja kivikkoiseksi, jolloin käännyin takaisin ja meloin myötätuulessa ja -virrassa lähtöpaikalle. Nyt olen samalla ‘lähtö merenpuolelta’- metodilla melonut kolmella Salonseudun joella (Perniönjoki, Uskelanjoki ja Halikonjoki).  Kevääksi, kun vedet ovat korkeammalla joissa, suunnitteilla on etsiä lähtöpaikat ylävirrasta ja tulla kunnon pätkät alas merelle saakka.