Minun lajini Sport-lehdessä

Kerroin aikaisemmin kuvauksistani Kalastajatorpan rannassa Sport-lehteen. Valokuvaus tapahtui toukokuun 17. päivän iltana ja sää oli aurinkoinen, onneksi, näin saatiin lehteen nätti kesäinen kuva.  Sää oli todellisuudessa viileä,  suoraan sanottuna kylmä, jonka ehkä pystyy näkemään kuvan asusta, minulla on päällä sekä lyhytlahkeinen märkkäri että takki. Nyt lehti on julkaistu ja sen ja koko SUP- jutun voi lukea joko paperisena versiona tai digilehtenä. On siellä muutakin mukavaa mm. SUP-joogaohjeita, sinivalkoisia lomavaatteita ja mansikkareseptejä. Ja mikä parasta kesäsäät ovat täällä ja pääsee laudalle T-paidassa ja sortseissa. Nautitaan nyt kesästä ja luonnosta!

Espoon järvet 2/73: Pitkäjärvi

Tänään oli SUP -vuorossa Espoon järvi  numero kaksi, Pitkäjärvi. Ajattelimme alunperin lähtöpaikaksi Laaksolahden uimarantaa, mutta siihen ei päässyt kovin lähelle autolla, niin jatkoimme hieman eteenpäin ja niin löytyikin mitä mainioin vesille laskupaikka.  Aivan Pitkäjärventien varressa on virkistyspaikka, jossa on pieni patio, penkkejä, autoille tilaa ja veneranta, josta oli todella helppo lähteä järvelle myös SUP -laudalla.  Penkeillä oli vaivaton täyttää ja tyhjentää lauta ja siitä oli ihan pieni kävely tasaiseen rantaan, josta oli ilo lähteä vesille.  Lisäksi alle kilometrin päässä oli kaupat ja ravintoloita, joten kuskin/kuvaajan oli todella helppo käväistä virkistymässä odotellessa suppaajaa palaavaksi.

Lisäksi järvi oli mukava supattava.  Tänään oli juuri sopivasti tuulta tällä pitkulaisella järvellä.  Ensin kiisi yhteen suuntaan hyvässä myötäisessä, ja sitten pääsi tekemään töitä vastatuulen ja loppuhuipentuma oli mukava sivutuuli ja -aallokko.  Laudalla oli mukana uusin kuvaushärpäke, teline useammalle kameralle, kiinnitys toimi hyvin eikä ollut kiusaksi mitenkään.  Hyvin on mies tuon suunnitellut ja toteuttanut.

Jos sinulla on oma lauta, tämä on oikein suositeltava suppauskohde. Luulenpa itsekin käyväni täällä uudestaan, vaikka etsimässä Glimsån -joen alkukohtaa, joka käsittääkseni ei ole melottavissa, mutta voi sitä käydä kurkkaamassa kuitenkin.

 

Espoon järvet 1/73: Bodominjärvi

Bodominjärvi on Espoon suurin järvi, joten se oli luonteva aloituskohde Espoon järvien valloitukselle SUP -laudalla. Sää oli tänään sopivan aurinkoinen, ja se olikin houkutellut väkeä runsaasti Oittaan ulkoilualueelle. Lapsiperheitä oli todella runsain  mitoin leikkipuistossa, jokunen meloja ja soutelija oli järvellä ja muutama reipas tenava oli uimassakin!  Laudan pumppaus sujui joutuisasti parkkipaikan läheisyydessä, ja siitä sitten lauta kainaloon ja kanto alamäkeen rantaan.

Tuuli oli sivumyötäinen,  joten oli mukava antaa tuulen painaa reitti järven vasempaan reunaan.  Ajatus oli kiertää järven keskivaiheella oleva saari, se on tullut tehtyä aikaisemminkin, mutta tuulen myötävaikutuksella reitti vaihtuikin koko järven läpi suppaamiseksi.  Ja sinne sitä sitten mentiin, tuuli oli voimakkaasti myötäinen, joten matka taittui mukavasti.  Samalla tuli mieleen, ettei ehkä huvita lähteä vastatuuleen takaisin  vaahtopäisessä aallokossa, joten aloin silmäillä vastarantaa, josko sieltä löytyisi sopiva rantautumispaikka, josta voisi soittaa miehelle ja kertoa, etten olekaan tulossa alkupisteeseen takaisin, vaan minut voisi hakea toisaalta. Autoja näkyikin hyvin liikkuvan rannan tuntumassa, joten uskoin uuden hakupaikan löytyvän helposti. Ja näin kävikin, löytyi oikein kaunis rantautumispaikka, josta oli lyhyt matka autotielle.

Tänään oli matkassa mukana ensimmäistä kertaa myös melaan kiinnitetty kamera, joka otti automaattisesti kahden sekunnin välein kuvia.  Ja hauskoja kuvia ottikin, muutama kuva näistä kuvien joukossa, ne erottaa aika helposti.

Lue lisää Bodominjärvestä Järviwikistä.

P.S. Oittaalla on SUP -lautojen vuokrauspiste, joten tänne pääsee helposti suppaamaan, vaikka ei olisi omaa lautaa.

Espoossa on 73 järveä

Tiesitkö, että Espoossa on 73 kappaletta vähintään hehtaarin kokoista järveä (www.jarviwiki.fi/wiki/Espoo)?  Tästä voisi viritellä itselleen Espoon järvet -haasteen: suppaa kaikissa Espoon järvissä. Kuulostaa kivalle ja isollekin haasteelle. Aloittaisiko vaikka huomenna?

Jokiseikkailu Keravanjoella

Seurailen Facessa SUP Suomi -ryhmää, ja huomasin siellä viikolla Tuusulanjärven Suppailijoiden kutsun JokiSUPseikkailulle Keravanjoelle tänä sunnuntaina.  Olenhan kovasti tykästynyt jokiin, joten pistin viestiä, että tulisin mukaan oikein mielelläni.  Joten tänä aamuna ‘vesikirpulla’ kohti Kellokoskea lauta repussa mukana. Varasin mielestäni aikaa runsaasti, mutta kun tulin paikalle kaikki olivatkin jo valmiina lähtöön, joten ryhdyin ripeästi valmistelemaan lautaa ja itseaäni retkeä varten.

Sähköpunppuni sai ansaittua ihailua, ja syystä, on se niin kätevä! Samalla kun pumppu hoitaa homman, niin voi laittaa muut asiat valmiiksi. Tällä kertaa se tarkoitti myös uusiin ihmisiin tutustumista.  Paikalla oli Helen, Merle, Laura ja Antti. Selvisikin, että Merle, Laura ja Antti ovat kilpailevia suppaajia, joten kovaan seuraan pääsin! Luulin itsekin olevani paremmassa kunnossa kuin todellisuudessa olin. Suppausaika oli sellaiset 2h 20min ja matkaa kertyi 9,3 km, ja loppumatkasta puutui jalkapohjat ja janotti ja väsytti.  Palautuminen oli kyllä nopea, kun pääsi taas maalle kävelemään ja joi puolilitraa vettä. Hyvä opetus: vettä mukaan siten, että helppo juoda matkan aikana ja rentouta jalkapohjat ja heiluttele/liikuttele niitä välillä.  Kyllä se tästä taas!

Keravanjoki oli ihana! Sitä on viime vuonna levennetty Kellokosken kohdalla, joten uoma oli Kellokoskelta lähdettäessa mukavan leveä.  Matkan jatkuessa pidemmälle, joki kapeni ja mutkitteli todella hurmaavalla tavalla. Isot, komeat puut reunistivat jokea, ja tunnelma oli satumainen. Tänään vielä sää oli kuin unelma, aurinko paistoi ja mieto mukava tuuli vilvoitti oloa.  Suppasimme ylävirtaan reilun tunnin, pidimme pienen jaloittelutauon syöden pienet eväät ja sitten tulimme samoja jälkiä takaisin autoille.

Oli superkivaa, kiitos Tuusulanjärven Suppailijoille järjestämisestä ja mukaan pääsystä! Nähdään varmaan vielä uudestaan!

Vessasta vesille

Tämän päivän sääennuste oli sen verran kalsea, että epäilytti pääseekö ollenkaan vesille, ja yöllä ja aamullakin vielä oli -5 pakkasta.  Kauheasti kuitenkin teki mieli Halikonjoelle, niin päädyimme ratkaisuun, että lähdetään Saloon, käydään katsomassa Halikonjoen lähtö- ja päätepaikka, mille niissä näyttää, onko jäätä vai ei.  Ja päätetään sitten tuleeko suppailu- vai shoppailupäivä.  Hyvällehän ne näytti, ei jäätä, hyvä virtaus ja tuulikin oli myötäinen.  Joten tankkaamaan itsensä  Varsinais-Suomen parhaalle kahvipaikalle eli Design Hilliin, jonka jälkeen tarvitsi vaihtaa märkäpuku ja muut releet, koska päällä oli shoppailuasu.

Mikäs siinä sitten, Hanhivaaran liikuntakeskus on tuttu kuntosalipaikka, ahtauduin sen veskikoppiin ja vaihdoin vaatteet.  Käy se näinkin. Sitten kokka kohti Halikon museosiltaa, jonka vierestä lähtö tapahtui.  Tuuli oli kylmä ja varsin navakka parkkipaikalla, jossa lauta pumpattiin, mutta kun laskeutui joelle, niin siellähän oli suorastaan mukavan keväistä, joenpenkka suojelee tuulelta ja kävi vielä todella hyvä tuuri, koko matkan oli kohtuu aurinkoista.

Halikonjoki oli mukava melottava, näin alkukesästä vettä on runsaasti ja virtaus oli hyvä. Ei mitään ongelmaa,  ei missään kohti kiviä, jotka viimeksi olivat selkeästi näkyvillä.  Harva jokiretki mennyt näin sujuvasti, yleensä juuttuu johonkin tai joutuu matalikon tai puunrungon takia kääntymään takaisin.  Tällä joella on myös luksusnäkymiä, kartano ja sen puutarhan patsaat sekä kaunis silta.  Muutamat patsaat näkyvät nimenomaan erikoisen hyvin vesiltä, kivasti laitettu rantaan.

Halikonlahden suistoaluetta lähestyttäessä tuli paljon lintuja näkyviin.  Kuulin myöhemmin, että siellä oli aamulla bongattu harvinainen punapäänarsku, ja sitä olikin tullut etsimään ja katsomaan suuri joukko lintubongareita. Itse en tiennyt sellaista lintua olevankaan, mutta kiva oppia uutta.  Pitäisikin tutustua enemmän vesilintuihin, niitä kun näkee SUP-laudalta usein, olisi mukava tietää, mitä näkee.

Espoota joelta

Nyt kun minulla on kätevä ilmatäytteinen lauta (Fanatic Falcon Air), niin pienet retket on helppo toteuttaa kotimaastossa. Joten tänään halusin köydä tutustumassa Espoonjokeen.  Luin muutamia kanoottiretkitarinoita tästä joesta, ja kovasti varoiteltiin matalikoista, ryteiköistä ja kaatuneista puista, ja että ei kannata aloittaa Pitkäjärveltä saakka.  Jos nämä ohjeet on jo kanootille/kajakille, niin mitenkähän sitä pärjää SUP-laudalla, jossa kuitenkin on pohjassa evä, joka helposti tarraa runkoihin ja ruokoihinkin.

Ohjeet mielessä päätin aloittaa retken Espoon kirkolta Espoon keskuksesta, kirkon parkkipaikka onkin todella hyvä laskupaikka.  Tsekkasin kuitenkin, etten kirkonmenojen aikaan ole menossa ja viemässä keneltäkään parkkipaikkaa, ja tyhjäähän siellä tänään kello kolmen aikaan oli, joten hyvä oli lähtövalmistelut siellä tehdä. Päivä oli harmaa (kuvaaja ei tykkää harmaista kuvista), mutta minusta kaikki oli pelkkää paistetta.

Virtaus oli voimakas, ja vettä oli riittävästi, lähdin alavirtaan menemään reipasta vauhtia. Ruokovarsia törrötti monissa paikoin ja siellä oli vettä vain melan lavan verran, mutta näin aikaisin keväällä, kun kasvillisuus ei ole vielä ‘herännyt’, niin niistäkin paikoista pääsi hyvin.  Keskikesällä tilanne varmasti toinen.

Maisemat ovat jokivarressa kauniita, kävelytie seuraa joen varressa ja moni olikin sunnuntaikävelyllä nauttimassa kevätpäivästä. Kontrasti on melkoinen, kun samalla silmäyksellä näkee kaunista vanhaa kirkkomaata ja autoja kulkemassa Finnoontietä tai Espoon keskuksen muita väyliä.  Ensimmäinen yllätys oli Finnoontien alitus, siellä oli pieni, kivinen koskipaikka, uskoin kuitenkin pääseväni siitä myös takaisin ylöspäin lähtöpaikalle, jossa autoni odotti, joten annoin mennä. Laskeuduin kuitenkin mahdollisen äkkipysähdyksen vuoksi polvelleni, ja pikkukoski sujahti hienosti.

Sitten hienous loppui.  Edessä näkyi puunrunko retkottavan koko joen leveydeltä. Keskellä oli kyllä korkeampi kohta, josta olisi makuuasennossa päässyt ali. Mutta. Takaisinpäin en olisi päässyt vastavirtaa, vahva melonta ei vain olisi maaten onnistunut.  Joten, stop ja takaisin päin. Vähän tunnelma läsähti.

Mutta lystin muoto vaan muuttui, seuraavaksi pääsi melomaan pienen koskipaikan vastavirtaan, ja hyvin sujui.  Mela kyllä kolisi kiviin, mutta eteenpäin/ylöspäin pääsi kyllä. Pian olinkin taas takaisin lähtöpaikalla. Mies huuteli rannalta, että mene nyt ihmeessä katsomaan tuota toista suuntaa.  Ja pitihän se tehdä, oli vasta puolituntia melomista takana, ja matkaa ei varmaan ollut paljoa yli kilometriä kertynyt.

Ja sehän olikin yllättävästi oikein kiva suunta. Löytyi mukavaa mutkittelua, pajunkissapuskia, golf-kenttä, Ikea, Turun moottoritie, kapeaa jokipolkua ja kun päätin viimein kääntyä takaisin niin myötävirta ja ‘pujottelurata’ tarjosivat todella hauskan ja vauhdikkaan melonnan. Jäipä tämänpäiväisestä melonnasta mukava maku ja tuli nähtyä tuttuja Espoolaisia maamerkkejä ihan uudesta kulmasta.

Vuoden ensimmäinen SUP!

Maaliskuun 18.päivä ja vuoden ensimmäinen SUP tehty! Aivan loistavaa.  Sää oli aurinkoinen (+6 C), Perniönjoessa oli muutamia pieniä jäälauttoja väisteltäväksi, ja oli suppaus taas vaan niin ihanaa. Asuvalinta oli onnistunut, vain neopreenikäsineet olivat liikaa, niinpä ne joutuivat laudan nyöreihin retken ajaksi.

Samalla oli ensimmäinen kerta myös uudella ensimmäisellä omalla ilmatäytteisellä laudalla, Fanatic Falcon Airilla, on kyllä mieluinen lauta.  Pumppaaminen sähköpumpulla sujui betonimöhkäleen päällä mainiosti, maa olikin yhtä kuravelliä, ei siinä olisi voinut lautaa käsitellä, ellei olisi samalla ottanut mutakylvyn.  Ja tuli todennettua, että siinä ajassa, kun pumppu hoitaa homman, voi tehdä muut valmistelut. Suppaus sujuu hyvin siis myös ilmatäytteisellä laudalla.

Jotta tulisi hattutemppu ensimmäisistä kerroista niin olihan minulla ensimmäistä kertaa mukana myös Polar M400 urheilukello, sen karttakuva on kyllä vähän vaatimaton, mutta matkaksi kertoi taivalletun 2,1 km.  Vähäinen on tuo määrä kilometrejä, mutta ihan passeli näin vuoden ekaksi kerraksi.

Tästä alkakoon ihana SUP-kesä!

P.S. Päivän ekakertojen sarjan kruunasi vuoden ensimmäinen grillaus: makkarat grilliin ja sinappia päälle.  On tässä kyllä jo ihan kesän tuntua.

 

Fanatic Falcon Air 12’6” pakkauksesta käyttökuntoon

Tänään oli ohjelmassa uuden laudan ensitäyttö. Samalla harjoiteltiin miehen kanssa videon tekemistä: videointi päälle ja reppua tutkimaan. Yksi vähäpätöinen asia jäi tekemättä, kuka nyt kaipaa evää lautansa pohjaan, ei kukaan, ainakaan olohuoneessa. Mutta tiedoksi, vaikka en videolla sitä esiin kaiva,  niin kyllä se repun taskussa oli.

Fanaticin de luxe -reppu on kyllä laadukkaan tuntuinen.  Hyvät, isot pyörät ja kaikki remmit tukevia ja klipsut jykeviä, runsaasti kahvoja ja pehmustetut repunolkaremmit.  Kyllä tuolla kelpaa SUP-lautaa kuljetella.  Lisäksi se on aika soma.

Itse lautahan on herkku! Menin viime kesänä muutaman kerran tuollaisella, ja tykästyin kovasti, joten päätin sellaisen itsellenikin hankkia. Nyt ei enää puutukaan kuin virtaavat vedet ja loiskuvat laineet!