RetkiSUP: Enäjärveltä Lauttavedelle

Heinäkuinen lomamaanantaiaamu,  starttaan auton kello 8 kohti Sammatin Enäjärveä.  Minulle ennestään täysin tuntematon paikka, joten navigaattori saa ohjastaa perille.  Olen hyvissä ajoin paikalla ja kohta saapuukin SUP -kaverini Päivi, joka juuri ehdotti tätä paikkaa retken kohteeksi.  Hetki menee säätäessä minne lopetamme reitin eli jätämme toisen auton. Lopulta löytyykin oivallinen paikka, siirrämme Päivin retkellä tarvittavat tavarat minun autooni ja jatkammme sillä kohti lähtöpistettä, Elämännokantie venesatamaa Enäjärven rannalla. Loistava lähtöpaikka, hyvin tilaa autolle, helppo ranta lähteä ja vielä viivasuora reitti järven yli kohti Enäjärven kiemurtelevaa, välillä jopa jokimaista osuutta.

Lähdimme reippaasti ylittämään järveä, matka taittui mukavasti sivuvastaisessa sopivassa tuulessa.  Kunnes, onneksi tässä vaiheessa, huomasimme, että loppupisteen auton avaimet olivat jääneet toiseen autoon rannalle. No täyskäännös ja takaisin! Ei se mitään tulipa yksi kilometri lisää kuntoilua.  Kaunis järvi melottavaksi parikin kertaa.  Opetus 1: tarkista kaikki vielä toiseen kertaa ennen lähtöä :).

Uusintalähtö ja melominen oli ihan yhtä hauskaa.  Puolessa välissä saarten suojassa tarkistus karttasovelluksesta, että varmasti olemme menossa oikeaan suuntaa.  Kyllä vain.  Tuntemattomalla järvellä vaikea erottaa syvyyksiä, mikä on saari ja mikä mannerta, lukeeko karttaa ja maastoa oikein.  Järvenselän ylityksen jälkeen alkoikin aivan toisenlainen osuus: matala kiemurteleva jokimainen, täynnä kaislaa ja kukkivia lumpeita, ja muitakin kasveja, sekä kaloja (haukia, ahvenia, lahnakin), jotka paistattelivat päivää aurinkoisessa matalikossa.  Söimme eväät nokat kiinni kaisilikossa. Ja ihailimme taivaalla liitävää kalasääskeä.

Seuraavaksi tuli taas jotain muuta.  Ura aukeni leveämmäksi, kapeaksi järveksi, joka teki muutaman täysin takaisin päin – käännöksen seuraavien kilometrien matkalla.  Ensi oli kova vasta tuuli, ei meinannut päästä eteenpäin, otin vauhtia polvillaan. Sitten käännös 180 -astetta ja annettiin tuulen viedä aikamoista vauhtia ja nautittiin matkasta ja maisemista.  Olikin kaunista. Sitten taas seuraava 180 -asteen käännös ja oltiin taas vastatuulessa ja sai tehdä kunnolla töitä.

Kunnes taas saavuimme kapenevaa osuuteen, jossa oli tyyntä ja rauhaisaa. Ja nautiskelimme viimeisen kilometrin. Kohta näkyikin auto.  Autolta eteenpäin vesitie jatkui kapeana, matalana ja kivisenä jokena, mutta ah niin ihanan satumaisena. Pitihän sitä vähän kokeilla. Opetus 2: älä suotta muuta hyvin suunniteltuja reittejä, varsinkin kun autot ovat odottamassa jossain. Päivi eteni kivikossa hyvää vauhtia, hänen lautansa evä on matala.  Minä juutuin useamman kerran kiinni kiviin tuplakorkuisesta evästäni. Hetken mentyäni päätin, että nyt riittää, joten käännyimme takaisin.  Eihän siitä meloen tullut vastavirtaan ja kivikossa mitään. Joten menin nöyränä rantaan, ja kysyin mökkiläisiltä saisinko kävellä ja kantaa laudan heidän nurmikkonsa kautta tielle.  Ja lupahan myönnettiin.  Kauniilla paikalla heillä mökki siinä raikkaan, kirkkaan joen vieressä.  Kiitos pihan lainasta!

Retki oli aivan uskomattoman ihana ja monipuolinen, järveä, järvenselkää, jokea, mutkittelua, vastatuulta, reipasta myötätuulta, kivikkoista virtaa. Kokonaispituus 11,65 km ja aikaa kului 3 tuntia 40 minuuttia. Kiitos Päiville retken ehdottamisesta ja retkiseurasta! Yksin ei tulisi tällaiselle lähdettyä (ja ehkä parempikin niin, on turvallisempaa kaverin kanssa tuntemattomissa vesissä).

Lähtö ja järven ylitys

Mutkitteleva osuus 

Lopun virta

Reitti

Amazing Aurajoki SUP, 1.päivä

Lauantaiaamuna kello soimaan viideltä ja startti kohti Pöytyää ja Lankkisten siltaa kello kuusi. Alkoi matka Amazing Aurajoki SUP -tapahtumaan.  Kello kahdeksalta oli kahden päivän seikkailuretkelle osallistujien lähtö.  Osallistujia tälle aamuosuudelle oli yhdeksän henkeä. Näistä osa oli osallistunut edellisen päivän osuuteen joen alkumetreille, osuus, joka enemmänkin oli ollut ‘kävele ja kanna lautasi’ -retki, mutta tuleepa koko Aurajoki ‘tehtyä’, kunnioitettava retki heillä ehdottomasti.

Keskipäivällä Aurasta suppaajia liittyi todella iso joukko lisää, sellaiset 40 henkeä. Sen jälkeen retkessä oli suuren juhlan tuntua, ihmiset muodostivat pitkän ja joen levyisen SUP-massan, joka vyöryi kohti päivän loppupistettä Liedon Nautelankoskea. Kaiken kaikkiaan koko päivän ajan oli iso joukko katsojia silloilla, joenpengereillä ja mökkien kuisteilla kannustamassa suppaajia, se oli oikein mukavaa.

Sää oli uskomattoman täydellinen, aurinko paistoi ja tuuli oli varsin voimakas myötäinen eli matka eteni kepeästi.  Siis ainakin kaikki vesiosuudet.  Raskainta oli yksi laudankanto ensin ylärinteeseen ja sitten toisesta kohtaa takaisin joelle, näin väistimme yhden kivikon.  Apteekkireissun aiheutti kävelyosuus asfalttitiellä kosken kiertämiseksi. Uimatossut eivät ole hyvät kävelykengät, joten kilsan kävely aiheutti rakot jalkapohjiin.  Rakkolaastarit helpottavat nyt menoa. Samalla tuli ostettua palaneisiin jalkapöytiin Bebanthenia.

Retken ensimmäinen päivä oli aivan loistava, sää hyvä, maisemat upeat, seura mukavaa, järjestelyt loistavat, ruoka- ja vesihuolto pelasi ja jokioppaat olivat todella iloisia ja auttavaisia.  Suurkiitos kaikille järjestäjille! Ilolla odottaa huomista päivää, ja suppausta kohti Turkua. Saas nähdä millaiset olosuhteet odottavat huomenna, mutta jo nyt on selvää, että tämä retki on ikimuistettava. Ja Aurajoki on niin kaunis.

(Toisen päivän jälkeiset tunnelmat voit lukea täältä: Amazing Aurajoki SUP 2.päivä)

Ilmatäytteistä retkilautaa testaamassa, osa 3

Lautakuume vain pahenee!  Tänään testasin Fanatic Falcon Air -lautaa ja niinpä Asenne Voyager II sai kovan haastajan, sen verran paljon tykkäsin. Lauta on nätti, ja se kulki niin sulavasti ja kauniisti, haki ja heilui juuri oikealla tavalla, ja otti moottoriveneiden aallot tosi hyvin. Tänään oli ehkä turhan tyyntä lopulliselle tuomiolle, pitää kokeilla isommassakin aallokossa.  Tosin kuulin, että Twentyknots-väki on käyttänyt pitkällä downwind-reissulla, joten ei se voi aalloissa huono olla.

Lauta, sää ja aallot Laajalahdella & Kuusisaaren & Seurasaaren ympärillä olivat tänään niin maistuvat, että innostuin menemään pidemmälle merelle kuin aikaisemmin olen mennyt.  Hieno kolmiohan tuosta reitistä sitten tuli.

Pitää varmaan jotain lääkettä ottaa tähän kuumeeseen.