Eväshetki lummepoukamassa (kun ei päässyt Puolakkajärvelle)

Tänään pakkasin evästä pitkää retkeä varten.  Viime kesänä meloimme miehen kanssa Matildanjärveltä väliojan kautta Puolakkajärvelle ja retki on ikimuistettava (tarina: osa 1 ja osa 2). Itse Puolakkajärvi jäi silloin kiertämättä, koska piti päästä kuivattelemaan vaatteita.  Asia on jäänyt vähän kaivelemaan, niin päätin tänään lähteä sinne uudemman kerran.

Ei mennyt kuin Strömsössä tänäänkään.  Matildanjärven ylitys sujui tosi sukkelaan tuulen ollessa reipas ja myötäinen.  Laudankanto pienen saaren/salmen yli sujui myös kevyesti, ja veteenlaskupaikalla laudan lasku sujui yllättävän hyvin varsin jyrkällä kallioreunalla. Mutta sitten, kaislikko, ruovikko, juurakko, puusto jne. esti etenemisen ja välillä jopa perääntymisen, niin päätin jättää tällä kertaa enemmät yritykset sikseen. Jos vesi on matalalla tässä, ei tilanne väliojassa ole parempi.  Se on pieni ja matala ojanen suoalueella, karttakuvassakaan sitä ei edes näy.

Koska sää oli nätti, niin päätin kuitenkin nauttia eväät kauniissa lummepoukamassa.  Ei siellä enää lumpeenkukkia ole, mutta siellä oli tyyntä ja aurinkoista, niin oli oikein mukava istuskella ja syödä proteiinipatukka ja juoda pillimehu, vakioSUPretkievääni, setti, joka nautitaan yleensä puolentoistatunnin melomisen jälkeen.

Tavoitejärvi

Leave a Reply