Suppaa Tampere!

Tänään teki mieli tehdä retki, joten hyppäsin autoon ja ajoin Tampereelle suppaamaan.  Kimmokkeena toimi SUPpaaTampereen ilmoitus syyskuunalun alevuokrahinnoista (10€/tunti).  Ja Pyynikkihän on niiiiin kaunis paikka.  Keli oli ihastuttava, tyyntä ja puoliaurinkoista, vähän viileälle tuntui rannalla, mutta lämminhän vesillä tuli pitkähihaisissa ja -lahkeisissa urheiluvaatteissa.  Meloin läheisen saaren luo, tai sehän paljastui olevan rypäs saaria ja pikku kallioluotoja, todella kaunista.  Joidenkin puiden lehdetkin olivat jo saaneet hitusen keltaista väriä ja pihlajanmarjat loistivat punaisina. Oli kaunis syystunnelma.

Tänään oli samaan aikaan pari muutakin suppaajaa, mutta supkausi hiljenee pikkuhiljaa.  Hyvillä varusteilla kautta voi jatkaa niin kauan kuin vedet ovat vapaana ja sitä pitäisi olla vielä kauan.  Vuokrauspisteen leidit kertoivat käyvänsä talvella Norjassa suppaamassa samalla kun käyvät rinteissä, vuonot pysyvät auki.  Aika huikeaa! Saarikierroksen jälkeen jatkoin hetken Tampereen keskustan suuntaan.  Sinne olisi myös kiva mennä katselemaan kaupunkimaisemia.  Mutta se jää nyt toiseen kertaan. Laivaliikennettä oli jonkin verran, mutta tänään oli niin tyyntä, että niiden tekemät isohkot aallot toivat vain mukavaa vaihtelua. Oli todella kiva olla pitkästä aikaa laudalla.

 

Kesäilta Töölönlahdella

Tälle päivälle luvattiin kesää ja sitä se oli.  Laitoin viestiä aamulla SUP-kaverille Maijalle, että mennäänkö laudalle, sääennuste lupaa hyvää.  Ja sepä sopi hänelle, joten illansuussa tapasimme SUP Finlandin laiturilla Töölönlahdella ja menimme nauttimaan kesäillasta.  Mukaamme tuli vielä Maijan tytär, hän olikin reipas suppaaja, joka lopuksi kokeili laudalta tippumista ja laudan päälle kipuamista.  Iloista menoa!

Tänään oli niin hyvä sää, leppeät tuulet ja kaunis auringonpaiste, että etenimme mukavasti Hakaniemen sillalle asti. Suppaajia oli paljon liikkeellä, kuin myös kävelijöitä, juoksijoita, polkupyöräilijöitä ja muutama veneilijäkin. Osaamme nauttia kauniista illasta,  kun se kohdalle sattuu, toivotaan näitä vielä paljon tähän loppukesään.

Parhaita palveluita Turpoonjoella

Eilisen Turpoonjoen retken järjesti Jalo-SUP. Oli selvästi panostettu laadukkaisiin taukopaikkoihin, ne olivatkin aivan ihanat. Turpoonjoki oli kaunis ja vaihteleva, retkessäkin riitti vaihtelua ja elämyksiä.

  1. Joen alkupäähän, ensimmäiseen neljään kilometriin, meni aikaa 2 tuntia 40 minuttia. Joet tuppaavat olemaan vähävetisiä keskikesällä, joten yläjuoksu oli kivistä ja hidasta menoa. Osa porukasta otti evän pois, jolloin eivät jääneet evästä kiinni, mutta ei se auttanut pohjasta kiinnijäämiseen. Virtapaikat ovat ihania, ja maisemat tälläkin osuudella kauniit, parempi ajankohta joen tälle osuudelle varmaankin huhti-toukokuussa, silloin pääsisi melomaankin?
  2. Lounaan söimme eksoottisessa Kievarin Kirnussa.  Rosvoleipä oli todella suussasulavaa! Ja hilloplätyt kruunasivat aterian. Nam!
  3. Retken keskiosuus oli kaunista vehreää maalaismaisemaa sekä pujottelevaa, leppoisaa ja niin kaunista jokimaisemaa.
  4. Kahvit nautimme Nahkurinverstaalla. Todella kaunis ja viehättävä kylämiljöö joenrannalla. Rakennus ja rakennukset ympärillä kuin suoraan postikortista. Ruokasali ja kahvitkupit kuin korut.  Tänne pitää tulla uudestaan, ja vierailla myös museon puolella. Ihastuttava kohde!
  5. Kahvitauon jälkeen jatkui kaunista jokimaisemaa vielä jonkin aikaa.  Joen varsilla oli monia mökkejä, erilaisia omia unelmia toteutettu.
  6. Lopulta saavuimme Kuivajärven rantaan, ja ylitimme järven vastatuuleen kamppaillen. Saimme siis urheilusuorituksenkin retkellämme. Rantaan päästyämme alkoi kunnon rankkasade, joka kasteli osallistujat kääriessämme lautojamme kasaan. Olipa taas retki! Kononaisuudessaan retkeen meni aikaa kahdeksan ja puoli tuntia (mukana autojen järjestely molempiin päihin), josta melottiin 5 tuntia 20 minuuttia.  Melontamatkaa tuli n. 15 km.

Tämä oli SUP -retkistäni ensimmäinen, jolla pysähdyspaikat olivat laadukkaita, muutenkin tarjolla olevia palveluita.  En ole niitä osannut kaivata, tottunut ottamaan eväät mukaan, ja nautimaan ne laudalla.  Mutta olihan tämä kieltämättä mukavaa luksusta.  Ja jos niitä tarjolla,  niin kannattaahan niistä nauttia. Tällä retkellä oli mukana parikin henkilöä, jotka työskentelevät matkailun ja ulkoilun kehittämisen parissa, joten juttelimme myös palveluista melojan kannalta. Tarvitaan varsinkin ei-paikallisille ulkoilu- ja melontareitit sekä palvelut helposti löydettäväksi verkosta.  Yhteistyöllä paikallisten, yrittäjien ja ulkoilijoiden kanssa saa aikaan mahtavia elämyksiä.  Suomi on upea ulkoilumaa.

Alkuosuus, Kievarin Kirnulle

Loppuosuus

Reitti

 

 

Ekakertaa purjelaudalla

Olen jo pari vuotta miettinyt kokeilla purjelautailua, ja kerännyt rohkeutta. Keskiviikkoisen SUP -viikkotreenin jälkeen ajattelin, että nyt tai ei koskaan, ja ilmoittauduin perjantain alkeiskurssille.  Odotukseni kurssin suhteen olivat, että siinä ollaan kokojan rähmällään vedessä eikä purjetta edes jaksa nostaa ylös. Odotukset täyttyivät 50 -prosenttisesti.

Kolmen tunnin kurssi alkoi teorialla ja kuivaharjoittelulla maissa. Jo siinä selitys miten purjeella ohjataan lautaa tuntui kovin monimutkaiselle ja itse asiassa ihan päinvastaiselle kuin itse ajatteli.  Mutta en nyt ollut siitä kovinkaan huolissaan, kai sen parhaiten sitten käytännössä oppii vedessä. Kohta jo menimmekin veteen.

Ja ensimmäinen odotukseni täyttyi, enhän minä saanut purjetta ylös. Ei se ehkä ollut oikeasti liian painava, mutta kun jännitti tasapainon pitämistä, niin ei siinä samalla saanut purjetta ylös. Joten sainkin sitten kevyemmän purjeen. Ja koska siitä ei ollut vastapainoksi, piti ensin ottaa kunnon tasapaino laudalla seisten, ja se olikin hyvä niin, niinhän se olisi pitänyt tehdä alunpitäinkin eikä roikkua purjeessa, niinkuin taisin aluksi yrittää.

Nyt kun oli seisomassa ja purjekin ylhäällä niin olisi pitänyt päästä jonnekin ja mielellään toivottuun suuntaan. Aivot olivat täysin narikassa ja kaikki fokus oli pystyssä pysymisessä, joten ohjailusta ei olisi tullut omatoimisesti yhtään mitään.  Onneksi sain tukihenkilön, joka antoi selkeitä ohjeita SUP-laudalta käsin. “Oikea käsi punaiseen kahvaan, vasen sitten harmaaseen, sitten käännät purjetta nokkaa kohti ja…” ja sitä rataa.  Sama käännösessä “nyt siirrät vasenta jalkaa vähäsen, ja painat purjetta vasemmalle, sitten siirrät oikeaa jalkaa ihan vähäsen vasemmalle” ja niin edelleen.  Tuli lähinnä vanha blondivitsi mieleen: mitä blondi kuntelee korvalappustereoista (mikä se on?) “hengitä sisään, ulos, sisään ,ulos…”

Mutta ei siitä olisi yksin mitään tullut.  Kiitos Petri avusta! Yllättävää kyllä tasapainoa löytyi välillä ihan hyvin. Ja vaikka olikin paljon vedessä, ei päällimmäisenä fiiliksenä ollut rähmällään vedessä olo. Oli rankkaa ja vaikeaa, mutta positiivisessa mielessä haastavaa, todellakin itsensä ylittämistä.  Ja mikä parasta, tuli tehtyä se mitä oli miettinyt jo aika kauan.

Kaikki kastuu, plätsis!

Tänään satoi kunnolla.  Ja oli mainiot SUP – viikkotreenit TwentyKnotsilla.  Sää oli siis sateinen, varusteena oli märkäpuvut ja aiheena sopivasti pivot-käännös ja ehkä kaiken kaikkiaan kastuminen ja leikkiminen. Meitä oli kuusi reipasta osallistujaa, joita ei kastuminen haitannut ja meno oli sen mukaista.  Molskis ja läiskis kuului koko ajan ympärillä. TwentyKnotsin Paul oli tietysti kaikein hurjin, mitäpä hän ei tekisi laudalla ja vedessä.

Mitenkä tällainen arkajalka selvisi? Hyvin selvisi. Teki mitä uskalsi ja sen jälkeen kun oli pakollinen mereen molskahdus tehty,  niin uskallus parani selkeästi.  Ei tarvinnut enää varoa tippumista ja kastumista (no joo, sade oli kyllä jo kastellut), joten pystyi rohkeammin tekemään, ja tippumaan laudalta.  Eikä se ollut ollenkaan ikävää, silmälasitkin pysyivät kunnon narulla hyvin päässä.  Opin paljon ja oli hauskaa! Ihan kuin lapsuuden vesileikit.

Tällä kertaa ei sattuneesta syystä ollut kameraa vesillä mukana, joten muutama sadefiilistelykuva rannalta.

Tavallinen työaamu?

SUP & Breakfast @Kalastajatorppa. Tunti suppausta ja täydellinen aamiainen huippuporukassa.  Näin pitäisi joka aamu alkaa.

Sinistä ja vihreää Töölönlahdella

Keskiviikkoiltana on kesä. Ihmisiä on kertynyt Musiikkitalon ja Töölönlahden tietämille nautimaan auringosta ja lämmöstä.  Nurmikoilla loikoillaan ja voimistellaan, siellä täällä kuuluu musiikkia. Värit ovat voimakkaita ja kirkkaita.  Töölönlahden laineilla menee lintuja ja ihmisiä. Katse kiertää kaupungin tunnusmerkkejä, nostokurjia, rautatiesilta, Linnanmäen laitteita, Ooppera, Finladia-talo. Linnut ympärillä lentävät ja sukeltavat, ja komentavat lapsiaan. Veneitä, kahviloita, junia. Kesäilta kaupungissa.

SUP & Breakfast, täydellisen ihanaa!

Torstaiaamuna kello herättää klo 5.30.  Nousen reippaasti, olenhan innoissani, kävelen keittiöön, aurinko paistaa jo pilvettömältä taivaalta, luonto on vihreää ja taivas niin sininen, lämpötila näyttäisi olevan +8.  Ei kovin paljoa, mutta onhan vielä aikaista. Menen suihkuun.

Syön vähän jougurttia, että jaksan meloa.  Pukeudun juoksuhousuihin ja T-paitaan, tuulitakki lähtee mukaan, mietin sitten rannassa tarvitseeeko sitä, Twentyknotsin aamusup, SUP & Breakfast on alkamassa.

Kello on 7, ja keräännymme Kalastajatorpan rantaan. Meitä on viisi osallistujaa ja kaksi ohjaajaa, Maria ja Paul.  Porukka on ehkä vähän unista, mutta onko se nyt mikään ihme.  Kaikki ovat kuitenkin oikein hyvillä mielin ja odottavat innolla retkeä.

Meri on täysin tyyni. On ihmeen hiljaista, olemme Helsingissä, melkein keskustassa, ja on yllättävän hiljaista, silloin tällöin kuuluu auton ääni kaukaisuudesta, mutta lintujen äänet sitäkin enemmän.  On rauhallista. On ihanaa. Melomme äänettömästi Seurasaaren sillan luo, vaihdamme muutaman sanan,  miten tämä on niin ihanaa.

Sillan jälkeen teemme muutaman rentouttavan venytyksen ja makoilemme hetken laudoilla.  Luonnon hiljaisuus ja satunnaiset lintujen äänet luovat rauhoittavan ilmapiirin, tässä viihtyy.

Hetken päästä lähdemme taas liikkeelle ja takaisin kohti lähtöpaikkaa.  Meren tyyneys on hämmästyttävää.  Yleensä täällä käy iltapäivisin, jolloin tunnelma on hyvin toinen.  Silloin on tuulta, aaltoja ja monenlaista vilskettä aalloilla. En laittanut tuulitakkia päälle, ei sitä tarvinnut, aurinko lämmitti ihanasti.

Siirrymme Kalastajatorpalle aamiaiselle. Aamiainen on huippu, kaikkea mitä vaan voi toivoa on tarjolla, raikasta ja hyvää. Kahvi ja appelsiinimehu tuodaan pöytään. Juttelemme mukavia ja tutustumme hieman toisiimme.  Tunnelma on leppoisa ja mukava, kaikilla on hyvä olla. Hilton hotellin johtajiston edustaja tulee tervehtimään, ja tuo meille pienet sievät ankat ja hän järjestää henkilön ottamaan meistä yhteiskuvan aamiaisen ääressä. Nautimme aamiaisen rauhallisissa merkeissä loppuun ja osallistujat lähtevät pikkuhiljaa töihin tai muihin päivän puuhiin.  Päivästä tulee varmasti hyvä, parempaa alkua ei voisi olla.

Onnittelut TwentyKnots 5v!

Juhlapäivä

Tänään kotisatamani Kalastajatorpalla eli TwentyKnots täyttää 5 vuotta, onnittelut!  Tarjolla on mokkapaloja ja kahvia, käykäähän pistäytymässä ja sää on oikein passeli myös lautailuun,  joten laudalle mars! Tänään jopa laudanvuokraus puoleen hintaan juhlan kunniaksi.

Viikkotreenit

Itsekin olin laudalla tänään,  oli SUP-viikkotreenit klo 10 aamulla.  Mia ja Paul vetivät niin kuin viikollakin ja ainakin yhtä hyvät treenit.  Ehkä vähän hauskemmat,  kun tehtiin hullunhauskoja osallistujien keksimiä harjoituksia kuten, melotaan takaperin, kävellään laudalla melottaessa, melotaan kyykyssä, melotaan mela väärinpäin ja kaikilla oli niin hauskaa! Pyörittiin reittiä poijujen ympäri, joten reitistä tuli varsin  mielenkiintoisen näköinen.

Pumpun letku rikki

Itselläni aamu ei alkanut ihan mallikkaasti, kun omaa lautaa pumpatessa pumpun letku meni rikki, ja lauta tyhjeni.  Oli jo vähän kiire viikkotreeniin, niin lauta takaisin autoon ja sain käyttööni toisen laudan ja osallistumiseni viikkotreeniin oli pelastettu.  Onneksi,  siellä oli niin mukavaa.  Kyllä rikkoutuminen harmitti.  Mutta onneksi näppärä mies korjaa, joten pumppu odottaa seuraavaa kertaa korjattuna.  Toivotaan,  että korjaus kestää, niin pääsen jatkamaan mm. Espoon järvien valloitusta vaivattomasti.

 

TwentyKnots uutuus: viikkotreenit!

TwentyKnots on aloittanut tänä kesänä uutuutena viikkotreenit niin suppailuun kuin myös purjelautailuun.  Olin tänään mukana ensimmäisessä SUP -viikkotreenissä.  Meitä oli kymmenkunta osallistujaa ja kaksi ohjaajaa, Mia ja Paul.  Aluksi kävimme Mian johdolla tekniikkaa ja tekniikkatreeniä.  Olikin tosi hyvä näin alkukauteen.  Syytä lienee palautella mieleen myös pari kesää sitten käymäni tekniikka-kurssin oppeja, tämä oli hyvä pikakertaus. Sitten kiersimme Kuusisaaren, jonka toisen puolen sivutuuli ei ollut ystäväni, mutta tulipahan muistutus siitä, että sivutuulta ja rentoutta siinä pitää treenata.  Kun pääsimme Kuusisaaren toiselle puolelle,  siellä odotti mukavan reipas vastatuuli, jossa oli mukava tehdä töitä.  Lisäksi teimme laudan päällä kävelyharjoituksia ja jalkojen asennonvaihtoja.  Näistä tykkäsin kovasti!  Pitää jatkaa omatoimisesti, auttaa varmasti löytämään rentoutta tuohon sivutuulihaasteeseenkin.

Olipa mukava supata porukalla! Kiva tavata muita lajista innostuneita, jutella kokemuksista ja varsinkin joutua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, siinä sitä tuppaa pysymään,  kun itse määrää tahdin ja suunnan.  Tulen varmasti osallistumaan uudestaan viikkotreeneihin.