Suppaa Tampere!

Tänään teki mieli tehdä retki, joten hyppäsin autoon ja ajoin Tampereelle suppaamaan.  Kimmokkeena toimi SUPpaaTampereen ilmoitus syyskuunalun alevuokrahinnoista (10€/tunti).  Ja Pyynikkihän on niiiiin kaunis paikka.  Keli oli ihastuttava, tyyntä ja puoliaurinkoista, vähän viileälle tuntui rannalla, mutta lämminhän vesillä tuli pitkähihaisissa ja -lahkeisissa urheiluvaatteissa.  Meloin läheisen saaren luo, tai sehän paljastui olevan rypäs saaria ja pikku kallioluotoja, todella kaunista.  Joidenkin puiden lehdetkin olivat jo saaneet hitusen keltaista väriä ja pihlajanmarjat loistivat punaisina. Oli kaunis syystunnelma.

Tänään oli samaan aikaan pari muutakin suppaajaa, mutta supkausi hiljenee pikkuhiljaa.  Hyvillä varusteilla kautta voi jatkaa niin kauan kuin vedet ovat vapaana ja sitä pitäisi olla vielä kauan.  Vuokrauspisteen leidit kertoivat käyvänsä talvella Norjassa suppaamassa samalla kun käyvät rinteissä, vuonot pysyvät auki.  Aika huikeaa! Saarikierroksen jälkeen jatkoin hetken Tampereen keskustan suuntaan.  Sinne olisi myös kiva mennä katselemaan kaupunkimaisemia.  Mutta se jää nyt toiseen kertaan. Laivaliikennettä oli jonkin verran, mutta tänään oli niin tyyntä, että niiden tekemät isohkot aallot toivat vain mukavaa vaihtelua. Oli todella kiva olla pitkästä aikaa laudalla.

 

Iloista loiskintaa Lohjalla

Uimalla yli ry  järjesti heinäkuun viimeisenä lauantaina Aurlahden vesiliikuntapäivän.  Siellä oli mahdollisuus kenen tahansa käydä kokeilemassa erilaisia vesiharrastuksia mm. melontaa, soutua, avovesiuintia, purjehdusta ja SUP -lautailua.  SUP -ystäväni Päivi pyysi minua kaveriksi  SUP -lautailupisteelle.  Ajankohta oli sopiva, joten lähdin mielelläni.  Meillä kävi päivän aikana 120 monenikäistä suppailukokeilijaa.  Kokeilijat olivat iloisia ja innokkaita. Muutama tuli päivän aikana uudestaankin.

Itselle päivä oli työteliäs päivä, mutta oikein mukava sellainen.  On oikein antoisaa nähdä iloisia ilmeitä ja innostunutta ‘vahingossa’ veteen kaatuilua, kyllä lapset osaavat iloita vesileikeistä. Tai huomata, kun pientä poikaa jännittää aluksi aivan hurjasti ja on vieressä autettava.  Ja sitten puolen tunnin jälkeen kysyy, että saako tulla vielä uudestaan. Ja hän tulee, ja isäkin nyt mukana. Ja melontahan sujuu oikein rohkeasti ja mukavasti ja haluaa nousta seisomaankin.  Joka myös onnistuu mainiosti,  vaikka tuuli on noussutkin aamuisesta kerrasta.  Lapset ovat niin nopeita oppijoita. Tai kun toisella pienellä melojalla oli vaikeuksia edetä vastatuulessa, niin sitten laudat yhdessä tasatahtia etenimme. Ja varsinkin oli ihana nähdä äitejä ja isiä puuhastamassa yhdessä lasten kanssa vesillä.

Päivän aikana kuului ympärillä monet kerrat minne pisteelle oli matka seuraavaksi.  Kiitokset minunkin puolestani järjestäjille ja kaikille talkoolaisille.  Teitte/teimme iloisen päivän monelle!

P.S. SUP -laudasta on moneksi, näppärä käyttää myös uinnin varmistuksessa, kuten parista kuvasta näkyy.

 

SUP & Fly: Särkijärvi (Räyskälä)

Kesällä on kiva harrastaa vesilläolon lisäksi vähän myös ilmailua. Lauantain ilmailullinen kesäretki suuntautui Räyskälään, jossa olisi klo 18 alkaen vapaastilentävien lennokkien yökisat. Tällaista lennokkilajia en ole aikaisemmin nähnyt, joten kuulosti kivalle tapahtumalle käydä kurkkaamassa.  Päiväsaikaan jatkuisi myös purjelentokisa Jannen kisat, joten nähtävää riittäisi koko päiväksi. SUP -lauta lähti mukaan, onhan seudulla paljon järviä.  Erityisesti kiinnosti Särkijärvi, joka on juuri Räyskälän kiitoradan päässä, sinne olisi kiva mennä melomaan.

Särkijärvi on pieni, soma järvi. Ja erityisen erityiseksi SUP -kokemuksen teki nousevat ja pörisevät lentokoneet, niitä oli mukava kuunnella, seurata ja yrittää valokuvata.

P.S. Vapaastilentävien lennokkien kisasta kuvia miehen lennokkisivustolla.

 

 

RetkiSUP: Enäjärveltä Lauttavedelle

Heinäkuinen lomamaanantaiaamu,  starttaan auton kello 8 kohti Sammatin Enäjärveä.  Minulle ennestään täysin tuntematon paikka, joten navigaattori saa ohjastaa perille.  Olen hyvissä ajoin paikalla ja kohta saapuukin SUP -kaverini Päivi, joka juuri ehdotti tätä paikkaa retken kohteeksi.  Hetki menee säätäessä minne lopetamme reitin eli jätämme toisen auton. Lopulta löytyykin oivallinen paikka, siirrämme Päivin retkellä tarvittavat tavarat minun autooni ja jatkammme sillä kohti lähtöpistettä, Elämännokantie venesatamaa Enäjärven rannalla. Loistava lähtöpaikka, hyvin tilaa autolle, helppo ranta lähteä ja vielä viivasuora reitti järven yli kohti Enäjärven kiemurtelevaa, välillä jopa jokimaista osuutta.

Lähdimme reippaasti ylittämään järveä, matka taittui mukavasti sivuvastaisessa sopivassa tuulessa.  Kunnes, onneksi tässä vaiheessa, huomasimme, että loppupisteen auton avaimet olivat jääneet toiseen autoon rannalle. No täyskäännös ja takaisin! Ei se mitään tulipa yksi kilometri lisää kuntoilua.  Kaunis järvi melottavaksi parikin kertaa.  Opetus 1: tarkista kaikki vielä toiseen kertaa ennen lähtöä :).

Uusintalähtö ja melominen oli ihan yhtä hauskaa.  Puolessa välissä saarten suojassa tarkistus karttasovelluksesta, että varmasti olemme menossa oikeaan suuntaa.  Kyllä vain.  Tuntemattomalla järvellä vaikea erottaa syvyyksiä, mikä on saari ja mikä mannerta, lukeeko karttaa ja maastoa oikein.  Järvenselän ylityksen jälkeen alkoikin aivan toisenlainen osuus: matala kiemurteleva jokimainen, täynnä kaislaa ja kukkivia lumpeita, ja muitakin kasveja, sekä kaloja (haukia, ahvenia, lahnakin), jotka paistattelivat päivää aurinkoisessa matalikossa.  Söimme eväät nokat kiinni kaisilikossa. Ja ihailimme taivaalla liitävää kalasääskeä.

Seuraavaksi tuli taas jotain muuta.  Ura aukeni leveämmäksi, kapeaksi järveksi, joka teki muutaman täysin takaisin päin – käännöksen seuraavien kilometrien matkalla.  Ensi oli kova vasta tuuli, ei meinannut päästä eteenpäin, otin vauhtia polvillaan. Sitten käännös 180 -astetta ja annettiin tuulen viedä aikamoista vauhtia ja nautittiin matkasta ja maisemista.  Olikin kaunista. Sitten taas seuraava 180 -asteen käännös ja oltiin taas vastatuulessa ja sai tehdä kunnolla töitä.

Kunnes taas saavuimme kapenevaa osuuteen, jossa oli tyyntä ja rauhaisaa. Ja nautiskelimme viimeisen kilometrin. Kohta näkyikin auto.  Autolta eteenpäin vesitie jatkui kapeana, matalana ja kivisenä jokena, mutta ah niin ihanan satumaisena. Pitihän sitä vähän kokeilla. Opetus 2: älä suotta muuta hyvin suunniteltuja reittejä, varsinkin kun autot ovat odottamassa jossain. Päivi eteni kivikossa hyvää vauhtia, hänen lautansa evä on matala.  Minä juutuin useamman kerran kiinni kiviin tuplakorkuisesta evästäni. Hetken mentyäni päätin, että nyt riittää, joten käännyimme takaisin.  Eihän siitä meloen tullut vastavirtaan ja kivikossa mitään. Joten menin nöyränä rantaan, ja kysyin mökkiläisiltä saisinko kävellä ja kantaa laudan heidän nurmikkonsa kautta tielle.  Ja lupahan myönnettiin.  Kauniilla paikalla heillä mökki siinä raikkaan, kirkkaan joen vieressä.  Kiitos pihan lainasta!

Retki oli aivan uskomattoman ihana ja monipuolinen, järveä, järvenselkää, jokea, mutkittelua, vastatuulta, reipasta myötätuulta, kivikkoista virtaa. Kokonaispituus 11,65 km ja aikaa kului 3 tuntia 40 minuuttia. Kiitos Päiville retken ehdottamisesta ja retkiseurasta! Yksin ei tulisi tällaiselle lähdettyä (ja ehkä parempikin niin, on turvallisempaa kaverin kanssa tuntemattomissa vesissä).

Lähtö ja järven ylitys

Mutkitteleva osuus 

Lopun virta

Reitti

Harmaahaikara ja silkkiuikkuja 28.7.2016

Pakkaa lauta autoon ja lähde tuntemattomille seuduille. Näin tein.  Uuden ystäväni kanssa sovimme tapaamisen Vihdin Palojärven uimarannalle ja suppasimme järven päästä päähän.  Sää oli tosi hieno ja järvi kaunis: pitkulanmuotoinen ja kauniit rannat, järveä oli mukava edetä ja samalla näki kauniita rantamaisemia.  Mittakin oli sopiva, parissa tunnissa meloi järven päästä päähän ja kilometrejä kertyi kunnon lenkin verran (8.6 km).

Kun tekee uutta tai uudessa paikassa, näkee ja kokee uutta.  Tällä reissulla näitä:

  • Kaunis itselle tuntematon järvi komeine kallioineen. Järvi ja sää oli tänään ihan kliseisen kaunis. Mitä uutta tutkittavaa sinun lähelläsi on?
  • Erikoinen keltainen kasvusto kallion päällä.  Nyt tuli laiskanläksyä kasvitieteestä, ei mitään käsitystä mikä tuo kuvassakin näkyvä xxx on.
  • Silkkiuikkupariskunta. Valitettavasti pienellä pokkarikameralla ei niistä kuvaa saanut, mutta ihastella pystyi paikanpäällä.
  • Harmaahaikara.  Kruunasi retken.
  • Mukavia keskusteluja kaverin kanssa: uutta tietoa mm. avovesiuinnista.

Naarajärvi (Pieksämäki) 1.-3.7.2016

Miehen harrastus vei viikonlopuksi keskeiseen Suomeen Naarajärvelle.  SUP-lauta lähti auton katolla mukaan, koska jo viime kesältä tiesin, että Naarajärvi ja Naarajoki ovat oivallisia melontapaikkoja. Ennen lähtöä tutustuin verkossa joen mahdollisiin nousupaikkoihin, laskupaikkana Naarajärvi itsessään on erinomainen, mutta mistä päästä Naarajoesta pois joesta ja autoon.  Verkosta löytyykin tästäkin hyvin tietoja, joten pöräytimme autolla jo tulomatkalla katsomaan Tensalan siltaa, jossa mainittiin olevan laituri ja parkkipaikka. Ja olihan siellä.  Kelluva laituri vaan ei ollut pätkääkään vedessä vaan ihan kuivilla ja kuivalle näytti joki muutenkin.

Joten pienen miettimisen jälkeen ajankohta ei näyttänyt sopivalle mennä SUP-laudalla jokea pitkin. Suppailut tehtiin tällä kertaa järvellä.  Kävin sekä perjantai-iltana että lauantaiaamuna suppaamassa.  Keli oli hyvin tuulinen molempina päivinä, toisena jopa reitti jäi lyhyeksi (vain 2 km), kun tuuli ihan vaan pehmitti suppaajan, ja päätin siirtyä uimaan.  Joka oli kyllä myös oikein kivaa.

Maaseutumatkailun iloja oli myös muut pienet kohtaamiset, tällä kertaa yllätti motellihuoneesta lähtiessä, se että oven ulkopuolella odotti joukko hevosia. Paikalliset ratsastajat olivat tauolla Lomatriossa, ja jatkoivatkin kohta somasti jonossa matkaa.  Pääsin myös maistelemaan metsämansikoita heti terassimme läheisyydessä.  Tuttuun tapaan ilmailuviikonlopussa nähtiin paljon erilaisia lennokkeja ja niiden lentosuorituksia.  Oli kiva viikonloppu.

SUP & Fly Naarajärvi 3.-5.7.2015

Viikonloppuretki suuntautui tällä kertaa Pieksämäelle Naarajärvelle miehen lennokkiharrastuksen merkeissä.  (Miehen lennokkisivusto: www.modeldesigns.net).  Kerrankin keli mitä kesäisin ja kohde keskellä järvistä Suomea, niin toki lauta pääsee retkelle mukaan.

Aamusuppailut jääneet vähemmälle, mutta nyt lauantaiaamulla aamiaisen jälkeen laskin laudan Naarajärveen Lomatrion vieressä.  Aurinko paistoi ihanasti ja järvi kimalteli tyynenä.  Oli rauhaisaa ja mukavaa rennosti meloa kevyessä myötätuulessa. Eräs lennokkiseurueen jäsen vinkkasi, että järvestä lähtee merkattu ja hyväksi tiedetty melontareitti, joten suuntasin sen alkupistettä kohti, josko vaikka se löytyisi.

Ja löytyihän se, hienosti kyltillä merkattuna.  Näytti niin houkuttelevalle ja kauniille, että päätin lähteä Naarajokea vähän katsastamaan.  Perääni sain myös yhden kanootin.  Joet ovat kyllä mukavia, vaihteleva reitti ja erilaisia maisemia, pientä pujottelua ja mukavasti virtausta (jos siis on sopivasti, ei kiitos koskia).  Heti miten alun jälkeen oli maantiesillan alitus, jonka jälkeen olikin pari mökkiä. Sitten uoma kapeni ja joki muuttui matalaksi. Kysäisin kanoottimatkaajilta onko joki heille tuttu, ei, hekin olivat ensimmäistä kertaa siellä, ei kuulemma ole koskia useampaan kilometriin. Päätin tällä kertaa kuitenkin mataluuden takia kääntyä, ensi kerralla pidemmälle, ainakin seuraavaan järveen.

Joten palasin samoja jälkiä takaisin Naarajärvelle. Päätin kiertää takaisinmenoreitillä läheisen saaren.  Sieltä tullessa sitten kohtaisin jo hyvin tietämäni asian, mutta yllätti taas: järvien selillä tuulee aina, joten taas pääsi tekemään kunnolla töitä aaltojen huuhtoessa yli laidan. Pääsin toki takaisin rauhaisaan, aurinkoiseen lähtöpaikkaan, jossa nautiskelin laiturilla istuen auringon lämmöstä siihen saakka kun autokyyti tuli hakemaan seuraavaan kohteeseen eli Naarajärven lentokentälle.

Lentokentällä olikin jo täysi tohina päällä.  Paikallislehdessä oli julkaistu juttu lennokkitapahtumasta, joten katsojia tulikin paljon paikalle. Oli hieno tilaisuus: koneet (hinurit, liidokit ja jetit) pörisivät taivalla ja aurinko paistoi.

SUP:

FLY: