Suunnitteletko ensimmäistä pidempää SUP -retkeä?

Tekeekö mielesi tehdä omatoiminen vähän pidempi SUP -retki? Tässäpä oiva kohde: Hiidenjoki Tervakoskelta Hämeenlinnaan.  Meloimme joen tänään Katjan kanssa, noin 20 km ja melonta-aika viitisen tuntia.  Kaksi jaloittelutaukoa ja yksi eväshetki laudoilla, muuten leppoisaa melontaa, retken kokonaisaika 6,5 tuntia.

Mikä tekee Hiidenjoesta hyvän SUP -kohteen?

  1. Leveä ja syvä joki.  Helppo seurata reittiä, ei huolta eksymisestä. Ei huolta myöskään kivikoista tai matalikoista. Tilaa sivuuttaa veneitä. Koko matka melottavissa, ei ‘kanna lauta ja kävele’ -osuuksia.
  2. Joella on elämää. Veneitä kulkee, mutta kuitenkin maltillisesti, myös mökkejä ja taloja rannoilla. Hyvin hoidettuja ja kauniita.
  3. Venekuskit kohteliaita ja huomaavaisia, vähensivät nätisti nopeutta sivuuttaessaan tai ohittaessaan meitä.
  4. Osalla reittiä nopeusrajoitus 9 km/h ja jopa aallontekokieltoalueita, rauhoittaa veneliikennettä ja tekee suppauksen miellyttäväksi.
  5. Kauniit maisemat.
  6. Sopiva pituus pidemmäksi retkeksi. (n.20 km)
  7. Erinomaiset nousu- ja laskupaikat. Jätimme yhden auton päätepisteeseen Käikälän uimarantaan/venerantaan. Osoitteen kerrotaan olevan Lepistöntie, mutta sitä ei navigaattorit tunnistaneet.  Laita navigaattoriin Rautaruukintie 1, Hämeenlinna ja sitten jatkat tien toiseen päähän ja vielä suoraan eteenpäin ja vähän vasempaan ja rautatien ali kunnes tulet rantaan.  Siellä hyvin autopaikkoja, ja hyvä ranta saapua SUP- laudalla.  Huomaa masto lähellä rantaa, sen avulla löydät helposti takaisin autolle järveltä käsin. Sen jälkeen siirryimme yhdellä autolla Kernaalan rantatien venerantaan. Laita navigaattoriin Kernaalan rantatie 1, Tervakoski ja aja sitten tien loppuun eli rantaan. Hyvin autopaikkoja ja hyvä ranta lähteä.
  8. Voi meloa kumpaan suuntaan tahansa. Valitse suunta tuulen mukaan.
  9. Lopussa ja alussa mukavat järviosuudet: Kernaalanjärvi ja Miemalanselkä.
  10. Järvien yli reitin löytäminen helppoa: lähtiessä Kernaalan rantatien venerannasta etsi etuoikealta vihreät ja punaiset väylämerkit, ne ohjaavat joelle. Miemalanselällä suuntaa kohti Miemalansaarta vastapäätä olevaa mastoa kohti (jonka huomioit autoa tuodessa).
  11. Muutamia sopivia jaloittelu/taukopaikkoja, puolessa välissä jopa veski (Janakkalan venekerhon satama).  Mutta joen varrella ei varsinaisia palveluja.  Vielä viime syksynä ollut yksi kahvila/terassi, mutta toiminta lopetettu.  (Ollut varmaan kiva taukopaikka, katso kuva.)
  12. Kernaalan rantatien läheisyydessä huoltoasema (Neste Linnatuuli), jossa näppärä ennen retkeä käydä veskissä ja tarvittaessa tehdä hankintoja esim. vesipullo tai pari.

Valmistaudu pidempään, omatoimiseen retkeen:

  1. Varusteet kuntoon ja käyttöön: karkuremmi ja kelluntaliivi. Ota myös puhelin mukaan, karttasovelluksesta voi tarvittaessa tarkistaa, että olet oikealla reitillä.
  2. Tutki reitti ja suunnittele autojen viennit.
  3. Tutki sääennuste ja valitse hyväkelinen päivä ja tuuleen sopiva melontasuunta.
  4. Mene kaverin kanssa.
  5. Eväät ja juomat mukaan.  Vaikka ei tuntuisi jano tai nälkä, syö ja juo sitten kellon mukaan, esim 1.5 tunnin välein. Nestehukka vaanii helposti ja vie voimat, juo ainakin 1.5 litraa tällä retkellä.
  6. Olethan ennen tämänmittaista retkeä tehnyt muutaman parin tunnin retken, että luotat itseesi laudalla ja siihen, että tiedät nauttivasi retkien tekemisestä ja sinnikkäästä melomisesta.

Joki oli mukava melottava, maisemat kauniita ja mukavasti vaihtelevia. Tämä on oikein suositeltava kohde ensimmäiseksi omatoimiseksi pidemmäksi retkeksi.

Leppoisissa myötätuulissa Kiskonjoelta Särkisaloon

Tänään tuulet olivat myötäiset ja aurinkokin paistoi.  Eipä juuri meloa tarvinnut, kun virta vei ja tuulet kuljettivat Kiskonjokea pitkin kohti Särkisaloa.  Merellä myötäinen meno jatkui ja sai nauttia kauniista maisemista ja kesätuulista pienen meren ylityksen ajan. Suistoalueella törmäsimme parikin kertaan ylvääseen harmaahaikarapariskuntaan (katso ohilento videolta).  Itseasiassa olimme jättäneet auton Aisbölenkarin puolelle, joten jos tarkkoja ollaan niin itseasiassa emme Särkisaloon saakka menneet.  Mielellään olisi retkeä jatkanut pienen pyöreäaukkoisen sillan jälkeenkin.  Kävin maisemaa hieman kurkkaamassa. Jokea pitkin olisi päässyt Finnarinselälle ja siitä sitten sillan ali Särkisaloon. Ensi kerralla sinne sitten.

Videolla harmaahaikarat:

Joella (n. 4 km):

Merellä, ja päätepiste (n. 2km):

 

Reitti:

 

 

Parhaita palveluita Turpoonjoella

Eilisen Turpoonjoen retken järjesti Jalo-SUP. Oli selvästi panostettu laadukkaisiin taukopaikkoihin, ne olivatkin aivan ihanat. Turpoonjoki oli kaunis ja vaihteleva, retkessäkin riitti vaihtelua ja elämyksiä.

  1. Joen alkupäähän, ensimmäiseen neljään kilometriin, meni aikaa 2 tuntia 40 minuttia. Joet tuppaavat olemaan vähävetisiä keskikesällä, joten yläjuoksu oli kivistä ja hidasta menoa. Osa porukasta otti evän pois, jolloin eivät jääneet evästä kiinni, mutta ei se auttanut pohjasta kiinnijäämiseen. Virtapaikat ovat ihania, ja maisemat tälläkin osuudella kauniit, parempi ajankohta joen tälle osuudelle varmaankin huhti-toukokuussa, silloin pääsisi melomaankin?
  2. Lounaan söimme eksoottisessa Kievarin Kirnussa.  Rosvoleipä oli todella suussasulavaa! Ja hilloplätyt kruunasivat aterian. Nam!
  3. Retken keskiosuus oli kaunista vehreää maalaismaisemaa sekä pujottelevaa, leppoisaa ja niin kaunista jokimaisemaa.
  4. Kahvit nautimme Nahkurinverstaalla. Todella kaunis ja viehättävä kylämiljöö joenrannalla. Rakennus ja rakennukset ympärillä kuin suoraan postikortista. Ruokasali ja kahvitkupit kuin korut.  Tänne pitää tulla uudestaan, ja vierailla myös museon puolella. Ihastuttava kohde!
  5. Kahvitauon jälkeen jatkui kaunista jokimaisemaa vielä jonkin aikaa.  Joen varsilla oli monia mökkejä, erilaisia omia unelmia toteutettu.
  6. Lopulta saavuimme Kuivajärven rantaan, ja ylitimme järven vastatuuleen kamppaillen. Saimme siis urheilusuorituksenkin retkellämme. Rantaan päästyämme alkoi kunnon rankkasade, joka kasteli osallistujat kääriessämme lautojamme kasaan. Olipa taas retki! Kononaisuudessaan retkeen meni aikaa kahdeksan ja puoli tuntia (mukana autojen järjestely molempiin päihin), josta melottiin 5 tuntia 20 minuuttia.  Melontamatkaa tuli n. 15 km.

Tämä oli SUP -retkistäni ensimmäinen, jolla pysähdyspaikat olivat laadukkaita, muutenkin tarjolla olevia palveluita.  En ole niitä osannut kaivata, tottunut ottamaan eväät mukaan, ja nautimaan ne laudalla.  Mutta olihan tämä kieltämättä mukavaa luksusta.  Ja jos niitä tarjolla,  niin kannattaahan niistä nauttia. Tällä retkellä oli mukana parikin henkilöä, jotka työskentelevät matkailun ja ulkoilun kehittämisen parissa, joten juttelimme myös palveluista melojan kannalta. Tarvitaan varsinkin ei-paikallisille ulkoilu- ja melontareitit sekä palvelut helposti löydettäväksi verkosta.  Yhteistyöllä paikallisten, yrittäjien ja ulkoilijoiden kanssa saa aikaan mahtavia elämyksiä.  Suomi on upea ulkoilumaa.

Alkuosuus, Kievarin Kirnulle

Loppuosuus

Reitti

 

 

Amazing Aurajoki SUP 2.päivä

Väsynyt, mutta onnellinen.  Amazing Aurajoki SUP2017 toinen päivä on takana. Se oli rankka. Tämä retki oli minulle ensimmäinen SUP -retki, jossa oli useita Kävele & kanna lauta -osuuksia, ja tänään vielä vaikeassa kaltevassa maastossa, joentörmillä.  Se vei mehut naisesta.

Onneksi on hyvä lauta (Fanatic Falcon Air) ja tekniikka kohtuu hyvässä kunnossa (tekniikkaopetus: TwentyKnots) niin suppausosuudessa ei näissä olosuhteissa mitään ongelmaaa, oli helppo olla etujoukoissa.

Tänään saavuimme kaikki isona komeana joukkona keskelle Turkua, Turkuun, jossa oli keskiaikaiset markkinat ja joenreunukset täynnä ihmisiä.  Saimme lämpimän vastaanoton.  Kamerat ja kännykamerat nappasivat kuumina kuvia etenevästä joukosta.

Näiden kahden päivän opetukset:

  • Hommaa SUP -retkille, joissa Kävele & kanna lauta -osuuksia jalkineet, joilla voit hyvin kävellä. Uimatossut eivät sovi pidemmille asfalttiosuuksille (rakot jalkapohjiin) ja Crocsit mahdottomat kaltevalla törmäällä (pyörivät jaloissa ja nilkkat joutuvat koville). Pitää tutkia ja löytää joku ratkaisu ennen seuraavaa tällaista rekeä.
  • Aurinkorasvaa pitää levittää huolella, myös kohtiin, jotka tulevat näkyviin päivän mittaan, kun/jos vähennät vaatetta. Tällä kertaa paloivat jalkapöydät uimatossujen poisottamisen jälkeen seisoessa laudalla sitten avojaloin.

Rankka keikka, mutta ehdottomasti upea.

(Tunnelmia ensimmäisen päivän jälkeen voit lukea täältä: Amazing Aurajoki SUP 1.päivä)

Amazing Aurajoki SUP, 1.päivä

Lauantaiaamuna kello soimaan viideltä ja startti kohti Pöytyää ja Lankkisten siltaa kello kuusi. Alkoi matka Amazing Aurajoki SUP -tapahtumaan.  Kello kahdeksalta oli kahden päivän seikkailuretkelle osallistujien lähtö.  Osallistujia tälle aamuosuudelle oli yhdeksän henkeä. Näistä osa oli osallistunut edellisen päivän osuuteen joen alkumetreille, osuus, joka enemmänkin oli ollut ‘kävele ja kanna lautasi’ -retki, mutta tuleepa koko Aurajoki ‘tehtyä’, kunnioitettava retki heillä ehdottomasti.

Keskipäivällä Aurasta suppaajia liittyi todella iso joukko lisää, sellaiset 40 henkeä. Sen jälkeen retkessä oli suuren juhlan tuntua, ihmiset muodostivat pitkän ja joen levyisen SUP-massan, joka vyöryi kohti päivän loppupistettä Liedon Nautelankoskea. Kaiken kaikkiaan koko päivän ajan oli iso joukko katsojia silloilla, joenpengereillä ja mökkien kuisteilla kannustamassa suppaajia, se oli oikein mukavaa.

Sää oli uskomattoman täydellinen, aurinko paistoi ja tuuli oli varsin voimakas myötäinen eli matka eteni kepeästi.  Siis ainakin kaikki vesiosuudet.  Raskainta oli yksi laudankanto ensin ylärinteeseen ja sitten toisesta kohtaa takaisin joelle, näin väistimme yhden kivikon.  Apteekkireissun aiheutti kävelyosuus asfalttitiellä kosken kiertämiseksi. Uimatossut eivät ole hyvät kävelykengät, joten kilsan kävely aiheutti rakot jalkapohjiin.  Rakkolaastarit helpottavat nyt menoa. Samalla tuli ostettua palaneisiin jalkapöytiin Bebanthenia.

Retken ensimmäinen päivä oli aivan loistava, sää hyvä, maisemat upeat, seura mukavaa, järjestelyt loistavat, ruoka- ja vesihuolto pelasi ja jokioppaat olivat todella iloisia ja auttavaisia.  Suurkiitos kaikille järjestäjille! Ilolla odottaa huomista päivää, ja suppausta kohti Turkua. Saas nähdä millaiset olosuhteet odottavat huomenna, mutta jo nyt on selvää, että tämä retki on ikimuistettava. Ja Aurajoki on niin kaunis.

(Toisen päivän jälkeiset tunnelmat voit lukea täältä: Amazing Aurajoki SUP 2.päivä)

Jokiseikkailu Keravanjoella

Seurailen Facessa SUP Suomi -ryhmää, ja huomasin siellä viikolla Tuusulanjärven Suppailijoiden kutsun JokiSUPseikkailulle Keravanjoelle tänä sunnuntaina.  Olenhan kovasti tykästynyt jokiin, joten pistin viestiä, että tulisin mukaan oikein mielelläni.  Joten tänä aamuna ‘vesikirpulla’ kohti Kellokoskea lauta repussa mukana. Varasin mielestäni aikaa runsaasti, mutta kun tulin paikalle kaikki olivatkin jo valmiina lähtöön, joten ryhdyin ripeästi valmistelemaan lautaa ja itseaäni retkeä varten.

Sähköpunppuni sai ansaittua ihailua, ja syystä, on se niin kätevä! Samalla kun pumppu hoitaa homman, niin voi laittaa muut asiat valmiiksi. Tällä kertaa se tarkoitti myös uusiin ihmisiin tutustumista.  Paikalla oli Helen, Merle, Laura ja Antti. Selvisikin, että Merle, Laura ja Antti ovat kilpailevia suppaajia, joten kovaan seuraan pääsin! Luulin itsekin olevani paremmassa kunnossa kuin todellisuudessa olin. Suppausaika oli sellaiset 2h 20min ja matkaa kertyi 9,3 km, ja loppumatkasta puutui jalkapohjat ja janotti ja väsytti.  Palautuminen oli kyllä nopea, kun pääsi taas maalle kävelemään ja joi puolilitraa vettä. Hyvä opetus: vettä mukaan siten, että helppo juoda matkan aikana ja rentouta jalkapohjat ja heiluttele/liikuttele niitä välillä.  Kyllä se tästä taas!

Keravanjoki oli ihana! Sitä on viime vuonna levennetty Kellokosken kohdalla, joten uoma oli Kellokoskelta lähdettäessa mukavan leveä.  Matkan jatkuessa pidemmälle, joki kapeni ja mutkitteli todella hurmaavalla tavalla. Isot, komeat puut reunistivat jokea, ja tunnelma oli satumainen. Tänään vielä sää oli kuin unelma, aurinko paistoi ja mieto mukava tuuli vilvoitti oloa.  Suppasimme ylävirtaan reilun tunnin, pidimme pienen jaloittelutauon syöden pienet eväät ja sitten tulimme samoja jälkiä takaisin autoille.

Oli superkivaa, kiitos Tuusulanjärven Suppailijoille järjestämisestä ja mukaan pääsystä! Nähdään varmaan vielä uudestaan!

Vessasta vesille

Tämän päivän sääennuste oli sen verran kalsea, että epäilytti pääseekö ollenkaan vesille, ja yöllä ja aamullakin vielä oli -5 pakkasta.  Kauheasti kuitenkin teki mieli Halikonjoelle, niin päädyimme ratkaisuun, että lähdetään Saloon, käydään katsomassa Halikonjoen lähtö- ja päätepaikka, mille niissä näyttää, onko jäätä vai ei.  Ja päätetään sitten tuleeko suppailu- vai shoppailupäivä.  Hyvällehän ne näytti, ei jäätä, hyvä virtaus ja tuulikin oli myötäinen.  Joten tankkaamaan itsensä  Varsinais-Suomen parhaalle kahvipaikalle eli Design Hilliin, jonka jälkeen tarvitsi vaihtaa märkäpuku ja muut releet, koska päällä oli shoppailuasu.

Mikäs siinä sitten, Hanhivaaran liikuntakeskus on tuttu kuntosalipaikka, ahtauduin sen veskikoppiin ja vaihdoin vaatteet.  Käy se näinkin. Sitten kokka kohti Halikon museosiltaa, jonka vierestä lähtö tapahtui.  Tuuli oli kylmä ja varsin navakka parkkipaikalla, jossa lauta pumpattiin, mutta kun laskeutui joelle, niin siellähän oli suorastaan mukavan keväistä, joenpenkka suojelee tuulelta ja kävi vielä todella hyvä tuuri, koko matkan oli kohtuu aurinkoista.

Halikonjoki oli mukava melottava, näin alkukesästä vettä on runsaasti ja virtaus oli hyvä. Ei mitään ongelmaa,  ei missään kohti kiviä, jotka viimeksi olivat selkeästi näkyvillä.  Harva jokiretki mennyt näin sujuvasti, yleensä juuttuu johonkin tai joutuu matalikon tai puunrungon takia kääntymään takaisin.  Tällä joella on myös luksusnäkymiä, kartano ja sen puutarhan patsaat sekä kaunis silta.  Muutamat patsaat näkyvät nimenomaan erikoisen hyvin vesiltä, kivasti laitettu rantaan.

Halikonlahden suistoaluetta lähestyttäessä tuli paljon lintuja näkyviin.  Kuulin myöhemmin, että siellä oli aamulla bongattu harvinainen punapäänarsku, ja sitä olikin tullut etsimään ja katsomaan suuri joukko lintubongareita. Itse en tiennyt sellaista lintua olevankaan, mutta kiva oppia uutta.  Pitäisikin tutustua enemmän vesilintuihin, niitä kun näkee SUP-laudalta usein, olisi mukava tietää, mitä näkee.

Espoota joelta

Nyt kun minulla on kätevä ilmatäytteinen lauta (Fanatic Falcon Air), niin pienet retket on helppo toteuttaa kotimaastossa. Joten tänään halusin köydä tutustumassa Espoonjokeen.  Luin muutamia kanoottiretkitarinoita tästä joesta, ja kovasti varoiteltiin matalikoista, ryteiköistä ja kaatuneista puista, ja että ei kannata aloittaa Pitkäjärveltä saakka.  Jos nämä ohjeet on jo kanootille/kajakille, niin mitenkähän sitä pärjää SUP-laudalla, jossa kuitenkin on pohjassa evä, joka helposti tarraa runkoihin ja ruokoihinkin.

Ohjeet mielessä päätin aloittaa retken Espoon kirkolta Espoon keskuksesta, kirkon parkkipaikka onkin todella hyvä laskupaikka.  Tsekkasin kuitenkin, etten kirkonmenojen aikaan ole menossa ja viemässä keneltäkään parkkipaikkaa, ja tyhjäähän siellä tänään kello kolmen aikaan oli, joten hyvä oli lähtövalmistelut siellä tehdä. Päivä oli harmaa (kuvaaja ei tykkää harmaista kuvista), mutta minusta kaikki oli pelkkää paistetta.

Virtaus oli voimakas, ja vettä oli riittävästi, lähdin alavirtaan menemään reipasta vauhtia. Ruokovarsia törrötti monissa paikoin ja siellä oli vettä vain melan lavan verran, mutta näin aikaisin keväällä, kun kasvillisuus ei ole vielä ‘herännyt’, niin niistäkin paikoista pääsi hyvin.  Keskikesällä tilanne varmasti toinen.

Maisemat ovat jokivarressa kauniita, kävelytie seuraa joen varressa ja moni olikin sunnuntaikävelyllä nauttimassa kevätpäivästä. Kontrasti on melkoinen, kun samalla silmäyksellä näkee kaunista vanhaa kirkkomaata ja autoja kulkemassa Finnoontietä tai Espoon keskuksen muita väyliä.  Ensimmäinen yllätys oli Finnoontien alitus, siellä oli pieni, kivinen koskipaikka, uskoin kuitenkin pääseväni siitä myös takaisin ylöspäin lähtöpaikalle, jossa autoni odotti, joten annoin mennä. Laskeuduin kuitenkin mahdollisen äkkipysähdyksen vuoksi polvelleni, ja pikkukoski sujahti hienosti.

Sitten hienous loppui.  Edessä näkyi puunrunko retkottavan koko joen leveydeltä. Keskellä oli kyllä korkeampi kohta, josta olisi makuuasennossa päässyt ali. Mutta. Takaisinpäin en olisi päässyt vastavirtaa, vahva melonta ei vain olisi maaten onnistunut.  Joten, stop ja takaisin päin. Vähän tunnelma läsähti.

Mutta lystin muoto vaan muuttui, seuraavaksi pääsi melomaan pienen koskipaikan vastavirtaan, ja hyvin sujui.  Mela kyllä kolisi kiviin, mutta eteenpäin/ylöspäin pääsi kyllä. Pian olinkin taas takaisin lähtöpaikalla. Mies huuteli rannalta, että mene nyt ihmeessä katsomaan tuota toista suuntaa.  Ja pitihän se tehdä, oli vasta puolituntia melomista takana, ja matkaa ei varmaan ollut paljoa yli kilometriä kertynyt.

Ja sehän olikin yllättävästi oikein kiva suunta. Löytyi mukavaa mutkittelua, pajunkissapuskia, golf-kenttä, Ikea, Turun moottoritie, kapeaa jokipolkua ja kun päätin viimein kääntyä takaisin niin myötävirta ja ‘pujottelurata’ tarjosivat todella hauskan ja vauhdikkaan melonnan. Jäipä tämänpäiväisestä melonnasta mukava maku ja tuli nähtyä tuttuja Espoolaisia maamerkkejä ihan uudesta kulmasta.

Jokisuppauksen aatelia

Tänään oli kaikki elementit jokisupissa kohdillaan: vettä oli runsaasti ja virtausta myös, aurinko paistoi ihanasti, lauta oli tosi hyvä ja lintujakin näkyi ja kuului. Matkaa kertyi Perniönjoella helposti 7,9 km.  Lähtöpaikka oli tällä kertaa Yliskylän kirkon vieressä.  Paikalla on sijainnut kirkko jo keskiajalla, nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvulla.  Kirkko, ja sitä ympäröivä hautausmaa,  ovat oikein kauniit ja tällaiset kauneudet kruunaavat SUP-retken. Muita mainittavia nähtävyyksiä tällä reitillä olivat jättimäinen viljasiilo ja ohikiitävä juna.

Koska vettä oli runsaasti, en juuttunut mihinkään kiinni.  Joka on aika harvinaista herkkua joella.  Tällä samalla jokiosuudella viimeksi juutuin kunnolla kiinni joen poikki menevään lautaan.  Oli se siellä nytkin, mutta sopivasti joenreunasta mennen se ei edes hipaissut evää.

Uusi lautani on ihana, olen todella tyytyväinen valintaani.  Ja olen myös tyytyväinen siihen, että hankin nyt, pitkäaikaisen vastaanpanemisen jälkeen, (myös) ilmatäytteisen laudan, sen kuljettaminen autolla on helppoa myös ihan vain omin voimin.  Ja täyttäminen ja takaisin reppuun kasaaminen sujuu jo kahden keran jälkeen rutiinilla.  Ja toki, sähköpumppu on ilo.  Pitää vain muistaa ladata se välillä, tänään tuntui, että se vähän hyytyi, joten lataukseen joutui (kolme täyttöä takana).  Akku on onneksi pieni ja kevyt, helppo kuljettaa ja siirrellä.

Poistuin joesta Perniön keskustan rajalla, joka on tuttu nousupaikka.  Jos joenpinnan korkeus pysyisi korkeana, niin mielelläni jatkaisin tästä paljon pidemmälle kohti merta.  Tiedän, että entisen kunnantalon kohdalla, sillan alla on pieni putous, jonka kivet ovat yleensä aina näkyvillä ja estävät vesipelillä menon, eli matalamman veden aikana, siitä ei mennä.  Mutta näin korkean veden aikaan se onnistuisi.  Siitä tulisikin kunnon seikkailu ja retki, jos tämän päivän alkukohdasta jatkaisi eilisen retken alku/loppupisteelle.  Pitäisi varata päivä aikaa ja evästä, mutta olisi se hauskaa.

 

Vuoden ensimmäinen SUP!

Maaliskuun 18.päivä ja vuoden ensimmäinen SUP tehty! Aivan loistavaa.  Sää oli aurinkoinen (+6 C), Perniönjoessa oli muutamia pieniä jäälauttoja väisteltäväksi, ja oli suppaus taas vaan niin ihanaa. Asuvalinta oli onnistunut, vain neopreenikäsineet olivat liikaa, niinpä ne joutuivat laudan nyöreihin retken ajaksi.

Samalla oli ensimmäinen kerta myös uudella ensimmäisellä omalla ilmatäytteisellä laudalla, Fanatic Falcon Airilla, on kyllä mieluinen lauta.  Pumppaaminen sähköpumpulla sujui betonimöhkäleen päällä mainiosti, maa olikin yhtä kuravelliä, ei siinä olisi voinut lautaa käsitellä, ellei olisi samalla ottanut mutakylvyn.  Ja tuli todennettua, että siinä ajassa, kun pumppu hoitaa homman, voi tehdä muut valmistelut. Suppaus sujuu hyvin siis myös ilmatäytteisellä laudalla.

Jotta tulisi hattutemppu ensimmäisistä kerroista niin olihan minulla ensimmäistä kertaa mukana myös Polar M400 urheilukello, sen karttakuva on kyllä vähän vaatimaton, mutta matkaksi kertoi taivalletun 2,1 km.  Vähäinen on tuo määrä kilometrejä, mutta ihan passeli näin vuoden ekaksi kerraksi.

Tästä alkakoon ihana SUP-kesä!

P.S. Päivän ekakertojen sarjan kruunasi vuoden ensimmäinen grillaus: makkarat grilliin ja sinappia päälle.  On tässä kyllä jo ihan kesän tuntua.