Aamukahville pitää päästä

(ja tämä on siis Assari eikä se Rouva :))

Assarin osana on saada kuppi kahvia reissuilla, mutta nyt kun Rouva on Espoossa ei se oikein onnistu. Joten piti ottaa onni omaan haltuun ja lähteä aamukahville. Blogin hengessä se pitää tehdä meloen. Joten, kohti rantaa ja sen yli. Meloen Matildanjärvellä kun pääsee Teijon kansallispuiston luontotaloon. Siellä on kahvila!

Vesivempeleeksi valikoitui merikajakki Kiiro. Se on hieno. Niin hieno, ettei tällainen tavallinen ihminen ymmärrä. Merikajakin ominaisuuksiin kuuluu kiikkeryys, joka kuulemma kompensoi sitä, että merellä keikkuu. Tavallisen ihmisen korviin se tuntuu ristiriitaiselta. Mutta viis siitä.

Kiiro on muuten japania, keltainen. Kaikki perheen kanootit/kajakit on nimetty japaniksi. Tähänkin on syynsä.

Melominen itsessään onnistui normaalin keikkuen. En ole aiemmin melonut kahvilaan, vaan oikaissut metsän halki. Saavuin siis Kavanderinlahden uimarannan kautta. Äkkinäinen ei keksi muuta reittiä kahvilaan kuin erittäin jyrkkää kallionrinnettä kipuaminen. Kajakki jää kaukaiseen Kavanderinlahteen.

Sitten erinomainen kuppi kahvia ja aivan tuore munkkirinkeli. Loistavaa.

Takaisin tullessa huomaan, että kallionrinteen vierestä on opastus sen ohi. Se on jopa lyhyempi reitti.

Kun Rouvakin on aina niin innoissaan noista karttakuvista liitän tähän kartan melonnasta. Se todistaa, että muutkin reitit kuin suorat ja nopeat vievät perille.

ps : Kiiro taitaa mennä myyntiin. Se on liian hieno minulle, en ymmärrä sen hienointa ominaisuutta, keikkumista. Katso tarkemmin täällä, myös vaihto vakaaseen retkikajakkiin käy. Avainsana vakaa.

Iloista loiskintaa Lohjalla

Uimalla yli ry  järjesti heinäkuun viimeisenä lauantaina Aurlahden vesiliikuntapäivän.  Siellä oli mahdollisuus kenen tahansa käydä kokeilemassa erilaisia vesiharrastuksia mm. melontaa, soutua, avovesiuintia, purjehdusta ja SUP -lautailua.  SUP -ystäväni Päivi pyysi minua kaveriksi  SUP -lautailupisteelle.  Ajankohta oli sopiva, joten lähdin mielelläni.  Meillä kävi päivän aikana 120 monenikäistä suppailukokeilijaa.  Kokeilijat olivat iloisia ja innokkaita. Muutama tuli päivän aikana uudestaankin.

Itselle päivä oli työteliäs päivä, mutta oikein mukava sellainen.  On oikein antoisaa nähdä iloisia ilmeitä ja innostunutta ‘vahingossa’ veteen kaatuilua, kyllä lapset osaavat iloita vesileikeistä. Tai huomata, kun pientä poikaa jännittää aluksi aivan hurjasti ja on vieressä autettava.  Ja sitten puolen tunnin jälkeen kysyy, että saako tulla vielä uudestaan. Ja hän tulee, ja isäkin nyt mukana. Ja melontahan sujuu oikein rohkeasti ja mukavasti ja haluaa nousta seisomaankin.  Joka myös onnistuu mainiosti,  vaikka tuuli on noussutkin aamuisesta kerrasta.  Lapset ovat niin nopeita oppijoita. Tai kun toisella pienellä melojalla oli vaikeuksia edetä vastatuulessa, niin sitten laudat yhdessä tasatahtia etenimme. Ja varsinkin oli ihana nähdä äitejä ja isiä puuhastamassa yhdessä lasten kanssa vesillä.

Päivän aikana kuului ympärillä monet kerrat minne pisteelle oli matka seuraavaksi.  Kiitokset minunkin puolestani järjestäjille ja kaikille talkoolaisille.  Teitte/teimme iloisen päivän monelle!

P.S. SUP -laudasta on moneksi, näppärä käyttää myös uinnin varmistuksessa, kuten parista kuvasta näkyy.

 

Leppoisissa myötätuulissa Kiskonjoelta Särkisaloon

Tänään tuulet olivat myötäiset ja aurinkokin paistoi.  Eipä juuri meloa tarvinnut, kun virta vei ja tuulet kuljettivat Kiskonjokea pitkin kohti Särkisaloa.  Merellä myötäinen meno jatkui ja sai nauttia kauniista maisemista ja kesätuulista pienen meren ylityksen ajan. Suistoalueella törmäsimme parikin kertaan ylvääseen harmaahaikarapariskuntaan (katso ohilento videolta).  Itseasiassa olimme jättäneet auton Aisbölenkarin puolelle, joten jos tarkkoja ollaan niin itseasiassa emme Särkisaloon saakka menneet.  Mielellään olisi retkeä jatkanut pienen pyöreäaukkoisen sillan jälkeenkin.  Kävin maisemaa hieman kurkkaamassa. Jokea pitkin olisi päässyt Finnarinselälle ja siitä sitten sillan ali Särkisaloon. Ensi kerralla sinne sitten.

Videolla harmaahaikarat:

Joella (n. 4 km):

Merellä, ja päätepiste (n. 2km):

 

Reitti:

 

 

Ekakertaa purjelaudalla

Olen jo pari vuotta miettinyt kokeilla purjelautailua, ja kerännyt rohkeutta. Keskiviikkoisen SUP -viikkotreenin jälkeen ajattelin, että nyt tai ei koskaan, ja ilmoittauduin perjantain alkeiskurssille.  Odotukseni kurssin suhteen olivat, että siinä ollaan kokojan rähmällään vedessä eikä purjetta edes jaksa nostaa ylös. Odotukset täyttyivät 50 -prosenttisesti.

Kolmen tunnin kurssi alkoi teorialla ja kuivaharjoittelulla maissa. Jo siinä selitys miten purjeella ohjataan lautaa tuntui kovin monimutkaiselle ja itse asiassa ihan päinvastaiselle kuin itse ajatteli.  Mutta en nyt ollut siitä kovinkaan huolissaan, kai sen parhaiten sitten käytännössä oppii vedessä. Kohta jo menimmekin veteen.

Ja ensimmäinen odotukseni täyttyi, enhän minä saanut purjetta ylös. Ei se ehkä ollut oikeasti liian painava, mutta kun jännitti tasapainon pitämistä, niin ei siinä samalla saanut purjetta ylös. Joten sainkin sitten kevyemmän purjeen. Ja koska siitä ei ollut vastapainoksi, piti ensin ottaa kunnon tasapaino laudalla seisten, ja se olikin hyvä niin, niinhän se olisi pitänyt tehdä alunpitäinkin eikä roikkua purjeessa, niinkuin taisin aluksi yrittää.

Nyt kun oli seisomassa ja purjekin ylhäällä niin olisi pitänyt päästä jonnekin ja mielellään toivottuun suuntaan. Aivot olivat täysin narikassa ja kaikki fokus oli pystyssä pysymisessä, joten ohjailusta ei olisi tullut omatoimisesti yhtään mitään.  Onneksi sain tukihenkilön, joka antoi selkeitä ohjeita SUP-laudalta käsin. “Oikea käsi punaiseen kahvaan, vasen sitten harmaaseen, sitten käännät purjetta nokkaa kohti ja…” ja sitä rataa.  Sama käännösessä “nyt siirrät vasenta jalkaa vähäsen, ja painat purjetta vasemmalle, sitten siirrät oikeaa jalkaa ihan vähäsen vasemmalle” ja niin edelleen.  Tuli lähinnä vanha blondivitsi mieleen: mitä blondi kuntelee korvalappustereoista (mikä se on?) “hengitä sisään, ulos, sisään ,ulos…”

Mutta ei siitä olisi yksin mitään tullut.  Kiitos Petri avusta! Yllättävää kyllä tasapainoa löytyi välillä ihan hyvin. Ja vaikka olikin paljon vedessä, ei päällimmäisenä fiiliksenä ollut rähmällään vedessä olo. Oli rankkaa ja vaikeaa, mutta positiivisessa mielessä haastavaa, todellakin itsensä ylittämistä.  Ja mikä parasta, tuli tehtyä se mitä oli miettinyt jo aika kauan.

Perniön järviä: Matildanjärvi

Espoossa on tavoite käydä suppaamassa kaikissa yli hehtaarin järvissä.  Pitäähän niitä järviä käydä sitten kiertämässä toisessa kotipaikassa eli Perniössä.  Nykyisin Perniö on osa Saloa, mutta rajataan järvihaasteen järvet suurinpiirtein entisen Perniön alueelle. Ensimmäinen kohde on toki ‘oma ranta’ eli Mathildedalissa sijaitseva Matildanjärvi.  Tämä on toki kovin tuttu paikka ja monesti jo käyty, mutta kuitenkin nyt tällä listalla ensimmäinen.

Sää oli tänään tyyni ja aurinkoinen.  Tuli helposti melottua yli kuusi kilometriä tällä pikkuisella järvellä.  Järvellä oli paljon kalastajia veneineen, mahtoiko siellä olla peräti kalastuskisat käynnissä? Lisäksi tapasimme pari suppaajaa, jotka kertoivat tulleensa Helsingistä eilen ja olivat yöpyneet saaressa.  Cool!

Järvi on meille kovin tuttu, mutta jotain aivan uutta oli matkassa: miehen talvella hankkima kalastussuplauta sai ensikäytön tänään.  Mies tyytyväisenä istui laudallaan ja meloi ylväänä järvellä, tuntui viihtyvän.  Loppuarvostelu oli “Ihan ok, moottori olisi kiva lisä”. Eiköhän hänet saa uudestaankin mukaan, sen verran tyytyväiselle vaikutti.

Matildanjärvellä

Kalastussuplauta

Taukopaikkoja

Reitti

Kiskonjoella

Tämänpäivän suunnitelma oli mennä SUP-laudalla ja kajakilla Kiskonjokea/Perniönjokea sellainen kahden tunnin retki.  No, ylisuorittamiseksi se miehen kanssa meni :).  “Tähän asti kerran päästiin, niin jatketaan vaan vielä”.  Viittaus siihen, että vastavirtaan pääsikin jatkamaan Kiskonjokea Perniönjoen haaran jälkeen, kun usein siinä on kivinen virtapaikka, jossa matka stoppaa.  Vesi oli nyt niin korkealla, ettei siinä mitään virtausta oikeastaan ollut eikä kivistä mitään tietoa.  Joten matkasimme eteenpäin kohti Latokartanonkoskea.

Hullunkiilto silmissä sinne tähtäsimme.  Ei jääty mihinkään puurunkoihinkaan kiinni, yhdessä kohtaan piti metri kahlata kivien takia, mutta siitäkin mentiin yli. Lisäksi oli hauska puunrungon alitus makuuasennossa :).

Lähelle varsinaista koskea pääsimme, mutta matka tyssäsi kovaan virtauspaikkaan, jossa oli matalaa ja kiviä niin, ettei päässyt vauhtia melomaan, vaikka hurjasti yritti.  Hassua, että valokuvassa ei näy virtauksesta mitään, vaikka todellisuudesta eteenpäin ei vaan pääse virtauksen vuoksi.

Matkaa reissulle tuli 13.5 km ja aikaa kului 3,5 tuntia.  Väsymys ei päässyt vaivaaman, kun virtauspaikan ‘kamppailussa’ saamasta adrenaliiniryöpystä riitti hyvin virtaa paluumatkalle. Olipa vasta melontaretki.

Herkuttelua Matildanjärvellä

Sunnuntain kunniaksi teimme kaksistaan aamuretken. Mies valitsi menopelikseen uuden kajakkinsa, joka sai näemmä kutsumanimekseen M/Y Ruuhi. M/Y Ruuhi osoittautui vakaaksi menopeliksi, jolla oli kiva mennä, ei nopea todellakaan, mutta tosi vakaa.  Tuntui mies tykkäävän.

Minä menin Starboard Freeridella, joka on vaan niin kiva lauta. Olosuhteet olivat mitä mainioimmat: kohtuullista tuulta keskempänä järveä, niin sai tehdä sopivasti töitä (tai myötätuuleen leikkiä purjetta), lummepoukama aivan tyyni niin sai nautiskella jopa istuen, ja aurinkohan paistoi koko ajan mukavasti. Oli monipuolinen ja aivan ihana SUP-retki. Ja vaikka kartalla näyttääkin, että olisimme meloneet saaren läpi, niin kyllä siinä vettä oli, toisin matalaa oli.  Samoin  lummepyörähdyskin tehtiin todistettavasti vedessä, vaikka kartalla näyttää kuin olisimme kivunneet kuivalle maalle.

Nyt sää onkin muuttunut sateiseksi, ja sitä on luvattu parikin päivää.  Juhannusviikonlopun suppailuilla jaksaa kyllä muutaman päivän taas odottaa :).

 

Tuttu paikka, toinen väline

Helle hellii koko Suomea ja ulkonaolosta on hyvä nauttia.  Tänään painelimme töiden jälkeen miehen kanssa Töölönlahdelle tutulle SUP-pisteelle (Hakuna Matata). Siellä olikin roppakaupalla suppaajia, aivan loistavaa! Me olimme outoja ja vuokrasimmekin inkkarikanootin. Hakuna Matata on lisännyt valikoimaan myös kajakkeja ja kanootin.

Olikin mukava mennä kahdestaan aalloille.  Työnjako oli tuttu ja toimiva: minä melon ja mies valokuvaa. Oli kivaa.

Melonnan jälkeen ajattelimme mennä Kahvila Pirittaan Tokoinrantaan, mutta siellä olikin yksityistilaisuus ja muilta paikka oli sulkeutunut klo 18.  Sinne siis joku toinen kerta. Mutta silti, kyllä kesä on vaan ihanaa!

 

Melomassa Rouvan kanssa Matildanjärvellä

Heti herätessä huomasin, että keli on hieno. Siispä melomaan. Eilen olin kantanut kanootin Matildanjärvelle. Kanootin nimi on osuvasti Kumo, se kun tarkoittaa pilveä japaniksi. Ei siis mitenkään liity kumollaan olemiseen. Joten rantaa kohti. Eväiden kanssa. Rouva on sellainen.

Sitten siis vesille. Hyvä on miehen istua kun Rouva meloo.

Ihanaa!

Tunne jo, kun märkäpuku on päällä.  Lauta veteen, kuin ei olisi ollutkaan taukoa, kuin olisi ollut viimeksi juuri eilen.  Niin tuttua, niin omaa. Ja samalla niin kaivattua. Tyyni vedenpinta, auringonsilta, veden äänet (ja välillä vähän jäänsärkemisääniäkin). Kausi on avattu.

Mathildedal 9.4.2016