Aamukahville pitää päästä

(ja tämä on siis Assari eikä se Rouva :))

Assarin osana on saada kuppi kahvia reissuilla, mutta nyt kun Rouva on Espoossa ei se oikein onnistu. Joten piti ottaa onni omaan haltuun ja lähteä aamukahville. Blogin hengessä se pitää tehdä meloen. Joten, kohti rantaa ja sen yli. Meloen Matildanjärvellä kun pääsee Teijon kansallispuiston luontotaloon. Siellä on kahvila!

Vesivempeleeksi valikoitui merikajakki Kiiro. Se on hieno. Niin hieno, ettei tällainen tavallinen ihminen ymmärrä. Merikajakin ominaisuuksiin kuuluu kiikkeryys, joka kuulemma kompensoi sitä, että merellä keikkuu. Tavallisen ihmisen korviin se tuntuu ristiriitaiselta. Mutta viis siitä.

Kiiro on muuten japania, keltainen. Kaikki perheen kanootit/kajakit on nimetty japaniksi. Tähänkin on syynsä.

Melominen itsessään onnistui normaalin keikkuen. En ole aiemmin melonut kahvilaan, vaan oikaissut metsän halki. Saavuin siis Kavanderinlahden uimarannan kautta. Äkkinäinen ei keksi muuta reittiä kahvilaan kuin erittäin jyrkkää kallionrinnettä kipuaminen. Kajakki jää kaukaiseen Kavanderinlahteen.

Sitten erinomainen kuppi kahvia ja aivan tuore munkkirinkeli. Loistavaa.

Takaisin tullessa huomaan, että kallionrinteen vierestä on opastus sen ohi. Se on jopa lyhyempi reitti.

Kun Rouvakin on aina niin innoissaan noista karttakuvista liitän tähän kartan melonnasta. Se todistaa, että muutkin reitit kuin suorat ja nopeat vievät perille.

ps : Kiiro taitaa mennä myyntiin. Se on liian hieno minulle, en ymmärrä sen hienointa ominaisuutta, keikkumista. Katso tarkemmin täällä, myös vaihto vakaaseen retkikajakkiin käy. Avainsana vakaa.

Iloista loiskintaa Lohjalla

Uimalla yli ry  järjesti heinäkuun viimeisenä lauantaina Aurlahden vesiliikuntapäivän.  Siellä oli mahdollisuus kenen tahansa käydä kokeilemassa erilaisia vesiharrastuksia mm. melontaa, soutua, avovesiuintia, purjehdusta ja SUP -lautailua.  SUP -ystäväni Päivi pyysi minua kaveriksi  SUP -lautailupisteelle.  Ajankohta oli sopiva, joten lähdin mielelläni.  Meillä kävi päivän aikana 120 monenikäistä suppailukokeilijaa.  Kokeilijat olivat iloisia ja innokkaita. Muutama tuli päivän aikana uudestaankin.

Itselle päivä oli työteliäs päivä, mutta oikein mukava sellainen.  On oikein antoisaa nähdä iloisia ilmeitä ja innostunutta ‘vahingossa’ veteen kaatuilua, kyllä lapset osaavat iloita vesileikeistä. Tai huomata, kun pientä poikaa jännittää aluksi aivan hurjasti ja on vieressä autettava.  Ja sitten puolen tunnin jälkeen kysyy, että saako tulla vielä uudestaan. Ja hän tulee, ja isäkin nyt mukana. Ja melontahan sujuu oikein rohkeasti ja mukavasti ja haluaa nousta seisomaankin.  Joka myös onnistuu mainiosti,  vaikka tuuli on noussutkin aamuisesta kerrasta.  Lapset ovat niin nopeita oppijoita. Tai kun toisella pienellä melojalla oli vaikeuksia edetä vastatuulessa, niin sitten laudat yhdessä tasatahtia etenimme. Ja varsinkin oli ihana nähdä äitejä ja isiä puuhastamassa yhdessä lasten kanssa vesillä.

Päivän aikana kuului ympärillä monet kerrat minne pisteelle oli matka seuraavaksi.  Kiitokset minunkin puolestani järjestäjille ja kaikille talkoolaisille.  Teitte/teimme iloisen päivän monelle!

P.S. SUP -laudasta on moneksi, näppärä käyttää myös uinnin varmistuksessa, kuten parista kuvasta näkyy.

 

Aurinkoinen Hanko

Hangossa on etelänmeininki. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, meri niin sinistä ja hiekka hohtavaa. Kävimme kahvilla Neljän tuulen tuvalla ja nautimme herkulliset Hanko -leivokset. Kahvin jälkeen oli aika lähteä laudalle, siitä kahvilan vierestä.  Meri kimmelsi ja tuuli oli leppeä, mutta kuitenkin vahva ja päädyin kepeästi läheiseen Lillharun -saareen.  Siellä jaloittelin hetken ja otin valokuvia.  Sitten takaisin tuulta vastaan, ja lopulta vielä kierros Neljän tuulen tuvan ympärillä.  Oli kyllä meritunnelmainen retki, aavaa merta, tuulta ja aurinkoa. Täydellinen kesäpäivä.

 

SUP & Fly: Särkijärvi (Räyskälä)

Kesällä on kiva harrastaa vesilläolon lisäksi vähän myös ilmailua. Lauantain ilmailullinen kesäretki suuntautui Räyskälään, jossa olisi klo 18 alkaen vapaastilentävien lennokkien yökisat. Tällaista lennokkilajia en ole aikaisemmin nähnyt, joten kuulosti kivalle tapahtumalle käydä kurkkaamassa.  Päiväsaikaan jatkuisi myös purjelentokisa Jannen kisat, joten nähtävää riittäisi koko päiväksi. SUP -lauta lähti mukaan, onhan seudulla paljon järviä.  Erityisesti kiinnosti Särkijärvi, joka on juuri Räyskälän kiitoradan päässä, sinne olisi kiva mennä melomaan.

Särkijärvi on pieni, soma järvi. Ja erityisen erityiseksi SUP -kokemuksen teki nousevat ja pörisevät lentokoneet, niitä oli mukava kuunnella, seurata ja yrittää valokuvata.

P.S. Vapaastilentävien lennokkien kisasta kuvia miehen lennokkisivustolla.

 

 

Parhaita palveluita Turpoonjoella

Eilisen Turpoonjoen retken järjesti Jalo-SUP. Oli selvästi panostettu laadukkaisiin taukopaikkoihin, ne olivatkin aivan ihanat. Turpoonjoki oli kaunis ja vaihteleva, retkessäkin riitti vaihtelua ja elämyksiä.

  1. Joen alkupäähän, ensimmäiseen neljään kilometriin, meni aikaa 2 tuntia 40 minuttia. Joet tuppaavat olemaan vähävetisiä keskikesällä, joten yläjuoksu oli kivistä ja hidasta menoa. Osa porukasta otti evän pois, jolloin eivät jääneet evästä kiinni, mutta ei se auttanut pohjasta kiinnijäämiseen. Virtapaikat ovat ihania, ja maisemat tälläkin osuudella kauniit, parempi ajankohta joen tälle osuudelle varmaankin huhti-toukokuussa, silloin pääsisi melomaankin?
  2. Lounaan söimme eksoottisessa Kievarin Kirnussa.  Rosvoleipä oli todella suussasulavaa! Ja hilloplätyt kruunasivat aterian. Nam!
  3. Retken keskiosuus oli kaunista vehreää maalaismaisemaa sekä pujottelevaa, leppoisaa ja niin kaunista jokimaisemaa.
  4. Kahvit nautimme Nahkurinverstaalla. Todella kaunis ja viehättävä kylämiljöö joenrannalla. Rakennus ja rakennukset ympärillä kuin suoraan postikortista. Ruokasali ja kahvitkupit kuin korut.  Tänne pitää tulla uudestaan, ja vierailla myös museon puolella. Ihastuttava kohde!
  5. Kahvitauon jälkeen jatkui kaunista jokimaisemaa vielä jonkin aikaa.  Joen varsilla oli monia mökkejä, erilaisia omia unelmia toteutettu.
  6. Lopulta saavuimme Kuivajärven rantaan, ja ylitimme järven vastatuuleen kamppaillen. Saimme siis urheilusuorituksenkin retkellämme. Rantaan päästyämme alkoi kunnon rankkasade, joka kasteli osallistujat kääriessämme lautojamme kasaan. Olipa taas retki! Kononaisuudessaan retkeen meni aikaa kahdeksan ja puoli tuntia (mukana autojen järjestely molempiin päihin), josta melottiin 5 tuntia 20 minuuttia.  Melontamatkaa tuli n. 15 km.

Tämä oli SUP -retkistäni ensimmäinen, jolla pysähdyspaikat olivat laadukkaita, muutenkin tarjolla olevia palveluita.  En ole niitä osannut kaivata, tottunut ottamaan eväät mukaan, ja nautimaan ne laudalla.  Mutta olihan tämä kieltämättä mukavaa luksusta.  Ja jos niitä tarjolla,  niin kannattaahan niistä nauttia. Tällä retkellä oli mukana parikin henkilöä, jotka työskentelevät matkailun ja ulkoilun kehittämisen parissa, joten juttelimme myös palveluista melojan kannalta. Tarvitaan varsinkin ei-paikallisille ulkoilu- ja melontareitit sekä palvelut helposti löydettäväksi verkosta.  Yhteistyöllä paikallisten, yrittäjien ja ulkoilijoiden kanssa saa aikaan mahtavia elämyksiä.  Suomi on upea ulkoilumaa.

Alkuosuus, Kievarin Kirnulle

Loppuosuus

Reitti

 

 

Tavallinen työaamu?

SUP & Breakfast @Kalastajatorppa. Tunti suppausta ja täydellinen aamiainen huippuporukassa.  Näin pitäisi joka aamu alkaa.

SUP & Breakfast, täydellisen ihanaa!

Torstaiaamuna kello herättää klo 5.30.  Nousen reippaasti, olenhan innoissani, kävelen keittiöön, aurinko paistaa jo pilvettömältä taivaalta, luonto on vihreää ja taivas niin sininen, lämpötila näyttäisi olevan +8.  Ei kovin paljoa, mutta onhan vielä aikaista. Menen suihkuun.

Syön vähän jougurttia, että jaksan meloa.  Pukeudun juoksuhousuihin ja T-paitaan, tuulitakki lähtee mukaan, mietin sitten rannassa tarvitseeeko sitä, Twentyknotsin aamusup, SUP & Breakfast on alkamassa.

Kello on 7, ja keräännymme Kalastajatorpan rantaan. Meitä on viisi osallistujaa ja kaksi ohjaajaa, Maria ja Paul.  Porukka on ehkä vähän unista, mutta onko se nyt mikään ihme.  Kaikki ovat kuitenkin oikein hyvillä mielin ja odottavat innolla retkeä.

Meri on täysin tyyni. On ihmeen hiljaista, olemme Helsingissä, melkein keskustassa, ja on yllättävän hiljaista, silloin tällöin kuuluu auton ääni kaukaisuudesta, mutta lintujen äänet sitäkin enemmän.  On rauhallista. On ihanaa. Melomme äänettömästi Seurasaaren sillan luo, vaihdamme muutaman sanan,  miten tämä on niin ihanaa.

Sillan jälkeen teemme muutaman rentouttavan venytyksen ja makoilemme hetken laudoilla.  Luonnon hiljaisuus ja satunnaiset lintujen äänet luovat rauhoittavan ilmapiirin, tässä viihtyy.

Hetken päästä lähdemme taas liikkeelle ja takaisin kohti lähtöpaikkaa.  Meren tyyneys on hämmästyttävää.  Yleensä täällä käy iltapäivisin, jolloin tunnelma on hyvin toinen.  Silloin on tuulta, aaltoja ja monenlaista vilskettä aalloilla. En laittanut tuulitakkia päälle, ei sitä tarvinnut, aurinko lämmitti ihanasti.

Siirrymme Kalastajatorpalle aamiaiselle. Aamiainen on huippu, kaikkea mitä vaan voi toivoa on tarjolla, raikasta ja hyvää. Kahvi ja appelsiinimehu tuodaan pöytään. Juttelemme mukavia ja tutustumme hieman toisiimme.  Tunnelma on leppoisa ja mukava, kaikilla on hyvä olla. Hilton hotellin johtajiston edustaja tulee tervehtimään, ja tuo meille pienet sievät ankat ja hän järjestää henkilön ottamaan meistä yhteiskuvan aamiaisen ääressä. Nautimme aamiaisen rauhallisissa merkeissä loppuun ja osallistujat lähtevät pikkuhiljaa töihin tai muihin päivän puuhiin.  Päivästä tulee varmasti hyvä, parempaa alkua ei voisi olla.

Suppijoella

Perniönjoki osa 1

Yläjuoksulla Yliskylän kohdalla joessa on hyvä virtaus ja vettä on paljon, ja niin on jäälauttojakin.  Nyt voisi lähinnä hypätä melan kanssa lautalle ja kokeilla jäälautasuppia.  Miksi sitä voisi kutsua? Lähinnä hulluudeksi.

Perniönjoki osa 2

Lähempänä merta on enemmän jäätä, nyt voisi mennä jään päälle kävelemään, jos todellakin olisi hullu.

Odotellaan suppauksen kanssa vielä hieman.

 

Talvihetkiä

Tänään kävimme kiertämässä muutamia talvisia rantoja, sekä Espoossa että Helsingissä.  Oli harmaa, talvinen päivä, lämpöä kuitenkin sellaiset +4 , ja luntahan on tällä hetkellä vain vähän Helsinginseudulla.  Meri on jäässä, mutta jään päällä on runsaasti vettä, joten näkymä oli kuin meri olisi ollut valtoimenaan auki.  Muutaman pilkkijät jään päällä todistivat, ettei näin kuitenkaan ole.  Tykkään talvesta, tykkään lumesta, joten jaksan vielä hyvin odottaa kuukauden, ehkä jopa kaksi, että kevät tulee.  Siihen asti nautin valoisista talvipäivistä, avantouinnista ja toivottavasti vielä luistelustakin.

 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Ollut plussaa jo monta päivää, niin luulin että Matildanjärvi ei olisi jäässä, mutta olihan siinä selkeä jääpeite.  Tosin ei tuon jään päälle ole ajatustakaan mennä ilman SUP-lautaa, mutta ei kyllä senkään kanssa. Kevättä tässä odotellaan, mutta sitä ennen nautitaan muista vuodenajoista ja talven juhlista. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!