Aamukahville pitää päästä

(ja tämä on siis Assari eikä se Rouva :))

Assarin osana on saada kuppi kahvia reissuilla, mutta nyt kun Rouva on Espoossa ei se oikein onnistu. Joten piti ottaa onni omaan haltuun ja lähteä aamukahville. Blogin hengessä se pitää tehdä meloen. Joten, kohti rantaa ja sen yli. Meloen Matildanjärvellä kun pääsee Teijon kansallispuiston luontotaloon. Siellä on kahvila!

Vesivempeleeksi valikoitui merikajakki Kiiro. Se on hieno. Niin hieno, ettei tällainen tavallinen ihminen ymmärrä. Merikajakin ominaisuuksiin kuuluu kiikkeryys, joka kuulemma kompensoi sitä, että merellä keikkuu. Tavallisen ihmisen korviin se tuntuu ristiriitaiselta. Mutta viis siitä.

Kiiro on muuten japania, keltainen. Kaikki perheen kanootit/kajakit on nimetty japaniksi. Tähänkin on syynsä.

Melominen itsessään onnistui normaalin keikkuen. En ole aiemmin melonut kahvilaan, vaan oikaissut metsän halki. Saavuin siis Kavanderinlahden uimarannan kautta. Äkkinäinen ei keksi muuta reittiä kahvilaan kuin erittäin jyrkkää kallionrinnettä kipuaminen. Kajakki jää kaukaiseen Kavanderinlahteen.

Sitten erinomainen kuppi kahvia ja aivan tuore munkkirinkeli. Loistavaa.

Takaisin tullessa huomaan, että kallionrinteen vierestä on opastus sen ohi. Se on jopa lyhyempi reitti.

Kun Rouvakin on aina niin innoissaan noista karttakuvista liitän tähän kartan melonnasta. Se todistaa, että muutkin reitit kuin suorat ja nopeat vievät perille.

ps : Kiiro taitaa mennä myyntiin. Se on liian hieno minulle, en ymmärrä sen hienointa ominaisuutta, keikkumista. Katso tarkemmin täällä, myös vaihto vakaaseen retkikajakkiin käy. Avainsana vakaa.

Kesäisen SUP-retken video julkaistu!

Kesäinen, tyyni aamu ja Suppailemassa Rouvan kanssa.

 

Kamerateline Rouvan lautaan

Kameran kiinnittäminen SUP-lautaan on oikeasti hankala juttu. Sen pitäisi olla helppo asentaa ja riittävän tukeva kameran värinän välttämiseksi. Gopro-tyyppiset tarrat eivät innosta. Ne joko irtoavat vääränä hetkenä tai sitten niitä ei saa millään pois.

Tähänkin yksinkertaiseen ongelmaan löytyy monimutkainen ratkaisu. Suunnitellaan oma SUP-kamera-teline. Aloitetaan 3d-mallinnuksella, sen jälkeen tulostaminen, joka kestää n. 9.5h. Sitten vain kumiköysillä kiinni ja sisso.

Lisäksi tarvitaan kameratelineitä ebaystä, kumitassut rautakaupasta ja muutamia ruuveja. Kumiköydet löytyivät Biltemasta, näitä oli tarkoitus käyttää purjeiden pitämiseen siistinä kiepillä. Jos joku on niin hullu että haluaa kokeilla samaa löytyy .STL-malli Thingiversestä. Teline tarvitsee aika ison tulostimen. Käytännössä tämä on isoin esine mitä Malyan M180 pystyy tuuppaamaan ulos.

Kuvat kertovat lisää.

Sain laudan

Jopa Assarikin joskus saa jotain. Tällä kertaa laudan. Siinä voi istua. Koska siinä on penkki. Se on hyvä. Eipä laudalta voi muuta toivoa.

Melomassa Rouvan kanssa Matildanjärvellä

Heti herätessä huomasin, että keli on hieno. Siispä melomaan. Eilen olin kantanut kanootin Matildanjärvelle. Kanootin nimi on osuvasti Kumo, se kun tarkoittaa pilveä japaniksi. Ei siis mitenkään liity kumollaan olemiseen. Joten rantaa kohti. Eväiden kanssa. Rouva on sellainen.

Sitten siis vesille. Hyvä on miehen istua kun Rouva meloo.

Latokartanon koski

No, kun Rouva Suppaa niin on kiva tehdä jotain muuta kuin vain nököttää joen varrella. Tällä kertaa kävin (jälleen kerran) kuvaamassa Latokartanon koskea. Se on hieno paikka. Jos vain osaisi saada sen hienouden tallelle kuviin. Okei – se on ollut paikallaan jo muutama sataa vuotta joten onhan tässä ollut aikaa.

Aamumelontaa Matildanjärvellä

Rouvan Suppailu jäi sään takia vähemmälle Juhannuksena, mutta sunnuntaina tilanne parani. Joten kanootin kanssa Matildanjärvelle. Keli oli parasta mitä Suomen suvessa on tarjolla. Aurinkoinen, tyyni ja pientä poutapilveä. Kuvat kertonevat kaiken olennaisen.

 

Etsimässä järveä Teijolla

Taas on aika etsiä suppauskohteita. Tällä kertaa yritimme mökkimatkan varrella löytää sopivia järviä Teijon läheisyydestä. Järvet itsessään ovat jo tuttuja monelta kävelyretkeltä, mutta suppailu (ja kajakoiminen) vaativat jotain vähän enemmän. Ihan aluksi kohti Hamarijärveä. Järvi on iso, laskee Kirjakkalan kauniin ruukkialueen halki niin, että ruukkialueen ja järven välissä on iso pato.

Itse järvi ei näyttänyt kovin kiinnostavalta. Iso, joo. Mutta metsät ulottuvat rantaan saakka eikä saaria kierrettäväksi. Ehkä. Joskus. Laskupaikka löytyi, varsin hyvä. Kirjakkalan ruukkialueen parkkipaikalta n. 20m, hiekkapohja. Padon kulmassa.

Sitten kohti Sahajärveä. Sinne pääseminen on vähän vaikeampaa. Aluksi merkitsemätöntä pistotietä (joka on muuten aika kapea, btw) kunnes tulee puomi. Siitä sitten vielä 100m ja pääsee erittäin hienolle järvelle. Kallioita, saaria jne. Ja hiekkaranta laskemista varten. Melkein hyvä, mutta vähän jotain jää puuttumaan. Tuo kävely on nimittäin aika pitkä.


(kartta on vähän erikoisen näköinen, ihan kuin paikannus olisi mennyt vähän pieleen, käytännössä muita vaihtoehtoisia laskupaikkoja ei vain näkynyt, joten tää on tässä :))

Jos satut tuntemaan alueen paremmin ja tiedät hyviä laskupaikkoja niin laita kommenttia!

On aika lähteä vesille

Joo. Jotenkin tämä rannalla keikkuminen alkoi käymään pitkästyttäväksi. Päädyin hankkimaan edullisen kajakin. Etsin ja lopulta se löytyi Merimelojien huutokaupasta. Halpa oli ja keltainen. Oikein merikajakki. Hyvä.

Tänään sitten muun urheilun seassa tuli ostos koepoljettua. Kelpo vesipeli. Melominen oli hilpeää ja sää oli aivan ällistyttävä. Kesän ensimmäinen kesäpäivä. Kesän tarkistuslistaa täytetty seuraavasti:

  • Kajakki vesille? – check
  • Melomista pitkästä aikaa? – check
  • Mukavaa menoa? – check
  • Puolieskimokäännös? – check
  • Talviturkin viskaaminen suo-ojaan? – check
  • Melontakameran tiiviystestaus?- check
  • Paukkuliivin kokeilu? – check, toimii ja hyvin
  • Uintikoe? – check check

Joskus voisin kokeilla aluksi vähän matalammalla tavoitetasolla. Merikajakki kuitenkin toimii järvellä ja suolla. Ja sauna hoitaa kastuneen egon. Muutama kuva vesileikeistä.

Rouva varmaankin julkaisee vakavamielisemmän katsauksen huomenna.

Perniönjoki, part II valmistelua

Ja jälleen on aika tehdä jotain Rouvan harrastuksen iloksi. Oli siis perjantai. Tällä kertaa olin menossa mökille nurmikkoa leikkaamaan ja olin luvannut katsoa mihin Perniönjoki jatkuu. Kotona olin katsonut karttaa ja homma ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Juttu on niin, että joki kulkee Perniön keskustan jälkeen rännissä joka matkaa peltojen halki. Ja mahdollisten maihinnousupaikkojen löytäminen on vaikeaa kun periaatteessa pitäisi päästä autolla kohtuullisen lähelle. On lievästi tylyä marssia puoli kilometriä pellon halki. Tai sitten karauttaa mökkiläisten pihoille.

Luovan Google-maps & navigaattori & pyörimisen jälkeen löysin kaksi kohtuullista paikkaa. Muitakin varmasti on. Ensimmäinen on keskellä ei mitään. Ihan sananmukaisesti. Se on jonkinlainen muinainen sillanpohja josta siltaa muistuttaa muutama pölkky joen törmässä.

Jälkimmäinen on helppo. Tie ylittää joen ja sillan kupeessa on veneiden maihinlaskupaikka. Tämä on hienon näköinen kohta jokea. Ainoa ongelma on se, että täältä reitin alkupisteeseen (edellisen retken päätöspiste) on autotietä pitkin n. 9km. Joka jokikilometreiksi muutettuna on todennäköisesti luokkaa 14km. Voi tulla Rouvalle väsy.

Ai niin. Unohtui aivan. Se edellinen osa Rouvan Perniönjoki-suppailua on täällä.