Enjoying life in Spain

This weekend I was invited to join to my Spanish friend’s birthday party in Navacerrada, Madrid, Spain. Timing was good because the autumn season has arrived in Finland. It was still summer in Spain even the nights are getting chilly there. The daytime temperature was 25 and the sun was shining warmly,  that is definitely summer for me.

Madrid and Navacerrada are located so that I couldn’t do any SUP there. But I enjoy the visit in many other ways.

Navacerrada:

On Saturday we visited in La Granja and Segovia. La Granja de S. Ildefonso is a royal palace and Segovia is a really, really beautiful town both in north from Madrid. To get there from Navacerrada, a holiday village 50 km north from Madrid as well, was needed to drive up to one mountain and going down. In Segovia there is a magnicifient aqueduct built by ancient Romans. It is a beauty and impresses everybody.

In Segovia itself is a nice Spanish town with cafeterias and restaurants, we ate well at a very nice one and had a cup of coffee in Plaza Mayor. Also there are couple of great buildings to see and visit: Cathedral and Alcazar.

La Granja:

Segovia:

On Sunday I spend a day in Madrid and visited a park called Retiro. There is a nice artificial lake where you can hire a rowing boat to enjoy the view. (No SUP available). I really enjoyed the moment, the temperature was bit higher than in up to mountains.

Madrid:

P.S. The birthday party on Saturday night was an once in a lifetime experience.  House and location were so beautifull, food was excellent, music was good, dancing was so fun and people made me feel so welcome. Thank you Paz and Federico for the party!

Pumppaa! Pumppaa! (ensimmäinen pumppauskokemus ikinä)

Hain tänään käyttööni syksyksi ilmatäytteisen SUP-laudan (Fanatic Ray Air) ja pitihän sen täyttämistä harjoitella.  Reppu lautoineen olohuoneeseen, kamat lattialle, laudan levitys.  On se iso, hyvä, että mahtui olohuoneen nurkkaan.  Ja eiku pumppaamaan, ja kello käyntiin.

20 minuuttia ja olen päässyt keltaisen alueen yli vihreän rajalle. Vielä pitää jatkaa puolenvälin vihreää ja homma käy koko ajan raskaammaksi.  Aika pitää tauko.  Pinattiletut ja puolukkahillo esiin ja katsomaan yksi jakso Dagia Netflixistä.

Tauko ja pinaatti tepsii. Jaksaa taas. Viisi minuttia ja viimeiset pumppaukset tehty ja lauta on täytetty.  Tämä varmaan tarkoittaa, että pitää retkille varata lisäjuoma ja -eväät pumppausta varten.  Lopputulos 25 minuuttia pumppausta ja lauta käyttövalmis.  Tehtävissä! Tämän laudan saan itseksenikin kuljetettua ja pumpattua.

Ai niin, mistäs niitä auton tupakinsytyttimestä virtansa saavia pumppuja voikaan tilata?

Katson autiota hiekkarantaa

Nyt voi laulella jo mitä vain haluamaansa syyslaulua. Puolilta päivin oli sellaiset 13 lämpöastetta, joten pitkälahkeinen märkäpuku oli valinta SUP-asuksi Oittaalle. Ja olikin onnistunut valinta.  Bodominjärvi on aika selkeä melottava: puolituntia yhteen suuntaan ja sitten käännös. Tänään oli vastatuuli mennessä, joten takaisin meloi sitten parissa kymmenessä minuutissa.

Hiekkaranta oli autio, ei yllätys.Vain joutsenpari ja poikanen uiskentelivat tyytyväisenä rantavedessä.  Siirtyivät sitten edelläni hitusen kauemmaksi.

Oittaan Kartanon liikuntavälinevuokraamo on auki toistaiseksi viikonloppuisin, tai sitten pyydettäessä (puh.020 734 2445) .  Joten jos SUP-jalka vipajaa, niin vielä pääsee laudalle. Märkäpukua kyllä suosittelen.

 

Pari oivallusta

Ymmärsin tänään kaksi asiaa, jotka avautuivat kahden viimeisimmän SUP-retken perusteella. Ensiksi kesä on ohi.  Kahdella viimeisimmällä kerralla on joko tullut kylmä tai sitten on todellakin halunnut olla tippumatta veteen.  Vaikka aurinko paistaakin mukavasti, heti varjoon tultaessa on kylmä, tuuli tuntuu selvästi viileämmälle, eikä se auringonkaan lämpö ole samalaista kuin heinäkuussa.  Aurinko voi paistaa kauniisti, ja valo on ihanaa, muttei se enää kesää tee.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suppaaminen olisi tältä vuodelta ohi.  Eiei.  Nyt pitää vaan ymmärtää asia, ja pukeutua vastaavasti.  Märkäpuvut esiin ja päälle. Lämpötilan mukaan joko pitkälahkeinen tai lyhytlahkeinen, mutta jompikumpi. Rankka oivallus, mutta näin se vaan nyt on.

Toinen oli itseasiassa vielä rankempi oivallus.  Siuntionjokiretki oli hieno, mutta hetkittäin rankka reissu. Tajusin, että miten helposti alisuoritan.  Tulee tuulisempi tai aaltoisempi paikka: “Ei mennä tuonne, joutuu ehkä olemaan polvillaan”, “Ei viitsi seisoa, heiluttaa”.  Jos olisin yksin tai pienellä tutulla porukalla tullut paikkaan, jossa alkaa tuulisen järvenselän ylitys, olisin keskinyt jonkun keinon välttää se.  Olihan sen nytkin hetkittäin pikkasen epämielyttävä, mutta siitä selvisi kuitenkin kohtuullisen helposti, ja mikä tunne, kun on tehnyt jotain muutakin, kuin vain niitä ihan helppoja juttuja.

Tästä oppi ensivuodelle: Haasta itseäsi, tee vähän rankempiakin juttuja! Vain niin kehittyy ja saa onnistumisen hetkiä.  Samaa toivotan kaikille muillekin, tee, haasta ja nauti! Ja jos sinulla oma lauta, niin hanki märkäpuku, syysretket ovat aivan ihania!

Mikä retki!

Tänään lähdin TwentyKnotsin järjestämälle Siuntionjokiretkelle. Jokiretken mielikuva itselläni on muodostunut Salonseudulla sijaitsevien neljän joen perusteella, joissa olen käynyt parin kesän aikana. Jokiretket ovat rauhallisia, seesteisiä retkiä, joilla pääsee nauttimaan vaihtelevista maisemista, mukavasta virtaavasta vedestä, ei juuri aaltoja ja yleensä aika aurinkoista.

Tämän päiväinen oli tätäkin, mutta lisäksi jotain aivan muuta. Kokoonnuimme Pikkalan ABC:llä, jossa retkenjohtaja Petri kertoi logistiset järjestelyt.  Meitä oli 18 henkeä, ja useita autoja, saimme siis näppärästi autoja sekä lähtöpaikalle että tulopaikalle, niin ei tarvinnut tehdä edestakaista matkaa.

Hetken päästä olimme valmiina myllyn luona aloittamaan retken. Osallistujia oli kovin erilaisella SUP-kokemuksella, mutta kaikki olimme innokkaita ja innostuneita.  Lautojakin oli erilaisia, niin pääsi vähän valitsemaan mieluista ja puolivälissä pääsi myös vaihtamaan, joten pääsi kokeilemaan toisenlaistakin.  Itse lähdin alkumatkaan tutulla, ja niin ihanalla, Starboard Free Ridellä.  Loppumatkasta sitten vaihdoin leveään ja vakaaseen Fanatic Flyhin, sekin oli oikein mukava, ehkä jopa jo pikkuisen väsyneenä varsin hyvä valinta.

Alkumatka oli todella rauhallinen, kovin kapea jokiosuus.  Aurinko paistoi nätisti ja vähän jo kerkesin miettiä, että onko tämä vähän liiankin leppoisaa menoa.  Aina pitäisi miettiä mitä toivoo. Kun saavuimme Vikträskin järvelle, meitä odotti järvenselän ylitys varsin kovassa sivuvastatuulessa. Siinä sitten pääsikin kunnolla taistelemaan ja tekemään töitä.  Itsekin menin rankimman keskiosuuden polvillani, joka toki oli sitten rankkaa polville ja nilkoille.  Oli huippufiilis, kun saapui järven toiseen päähän.  Ja kaikki selvisivät hienosti! Itse olisin varmaan samalla kokemuksella kuin muutamilla oli, siis ihan vaan pari SUP-kertaa tänä kesänä takana, heittäytynyt selälleni laudalle ja soittanut helikopteripalvelun paikalle :).

Järven ylityksen jälkeen pidimme evästauon joen ylittävällä pienellä sillalla.  Omien eväiden lisäksi Twentyknotsin väellä oli kaikille kahvia ja korvapuusteja, kylläpä maistuikin hyvälle! Pieni tauko teki hyvää, miinusta se, että aurinko meni pilveen ja istuskellessa lämmöt hävisivät ja taukopaikalle kahlatessa kastuneet housut viilensivät oloa, joten pääsi tulemaan vilu.  Mutta olinpa ainakin innokas jatkamaan melontaa ja kyllä sitä sai taas lämmöt päälle.

Vuorossa oli toinen jokiosuus.  Se olikin taas leppoisaa ja mukavaa melontaa ja pian saavuimme reitin erikoisuudelle: sulku! Olin aivan täpinöissäni.  Menimme kahdessa ryhmässä pienen sulun sisään, vähän niinkuin ilmalukko, ovi perässä kiinni, ja sitten odoteltiin, että edessä oleva oleva ovi avautuu.  Jonkun syyn takia joen ja meren vettä ei päästetä vapaasti virtaamaan ja sotkeutumaan.  Oli aika tekninen, ehkä myös vähän klaustrofobinen olo. Mutta kokemus todellakin.

Saavuimme merelle ja viimeinen rutistus tuulessa ja aallossa, joka tuntui aika pieneltä verrattuna aikaisempaan järven ylitykseen.  Lähinnä siksi, että matka olikin lyhyt. Ja sitten se oli siinä, retki oli tehty ja aikaa oli mennyt kolmisen tuntia.  Hetken juttelimme haikeana, tämä oli viimeinen TwentyKnotsin järjestämä retki tänä vuonna, nyyh.  Mutta huhtikuussa sitten taas! Kiitos kaikille osallistujille ja varsinkin järjestäjille (TwentyKnots: Petri, Maria ja Auli).

P.S. Kävin saunassa. Viimeisetkin vilunväristykset ovat poissa.  Ulkoilua, kunnon fyysistä tekemistä ja sauna, onpa vasta ihanaa.

P.S.2. Eihän kausi voi olla ohi, eihän.

Lähtö ja joen alku:

Järvi:

 

Evästauko, joen loppuosuus ja saapuminen merelle/sululle:

Laudat käytössäni tänään ja reitti:

Sopivan tuulista (purjelautailijoille)

Tänään oli aurinkoista, eikä pitänyt enää iltapäivällä olla kovin tuulistakaan, mutta kyllä vaan oli. Vähän minua rannassa mietitytti mennä laudalle, kun Kalastajatorpan rannassa tuuli ihan vaahtopäiksi asti.  Purjelautailijoita oli useita nauttimassa tuulesta, heille keli olikin mitä mainioin.

Polvillani etenin rauhallisimmille vesille, tällä kertaa Seurasaaren puolella oli miellyttävät tuulet, joten siellä pyörin aikani.  Sitten taas aalloissa takaisin, ja loppumatka taas polvillaan.  Ei siitä laudalta niin mihinkään putoa, vauhtiakin saa mukavasti vaikka ihan vastaiseen tuuleen. Jos olisi ollut märkäpuku päällä ei olisi tarvinnut olla näin varovainen, vaan olisi voinut ottaa tuulesta ilon irti.  Mutta ei ollut.

Seuraavaksi onkin tiedossa sunnuntaina jokiSUPretki Siuntionjoelle. Sitä odotan innolla.

Koekäyttämässä Fanatic Ray 2017 lautaa

Tänään oli Twentyknotsilla käytettyjen SUP-lautojen, purjelautojen ja varusteiden myynti.  Samassa tapahtumassa esiteltiin myös ensikauden lautoja, joita sai ennakkotilata -20% hintaan.  Kauppa näytti käyvän mukavasti ja onnellisia omien lautojen omistajia lähti useita paikalta. (Twentyknotsilta kannattaa toki vielä kysellä, jos oman laudan hankinta kiinnostaa).  On se oma lauta kyllä kiva, tänänkin syksynä ehtii vielä monta SUP-retkeä tekemään omasta rannasta. Itse en ollut tänään käytettyjen perään, koska tarjolla ei ollut ilmatäytteistä Fanatic Falcon Airia, johon kovasti tykästyin (tarina).  Sellaisen hankinta on kyllä harkinnassa ensi kaudeksi.

Mutta päätin kokeilla Fanatic Ray 2017 lautaa.  Sen lisäksi, että se on ihastuttavan värinen, se oli myös todella mukava jopa tämänpäiväisessä ristiaallokossa.  Kulki kuin unelma myös vasta- ja myötätuuleen. Minulle kerrottiin, että se on tämänvuotista mallia terävämpi kärkinen ja kyllä se hyvin aallot otti.

Myynti- ja testipäiviä kannattaa hyödyntää, myös vuokrakerroilla kannattaa kokeilla erilaisia lautoja.  Ensikertalaisen ja aloittelijan kannattaa toki ottaa leveä ja pyöreäkärkinen, ja sellainen on hyvä myös ensimmäiseksi laudaksi.  Niin omanikin on/oli.  Mutta kun taidot ja kokemus kasvavat, niin kyllä teräväkärkisemmät ja kapeammat retkilaudat vaan ovat toista maata.

Tänään näin ja kuulin itselleni uudentyyppisestä laudasta: aaltolauta.  Lyhyt ja varsin pyöreä.  Kaksi kuvaa sen käytöstä, oli lystikkään näköinen peli, vesi vaan roiskusi päältä, kuulemma tarkoitettu isommille aalloille, mutta leikkisän näköinen peli tänäänkin.

P.S. Kuulin käydessäni, että eilisessä Lauttasaaren ympärisuppailussa naisten sarjassa Twentyknotsin Maria oli tullut toiseksi ja Joel samoin miesten sarjassa.  Hienoa! Onneksi olkoon molemmille!

SUP ja instead of SUP

Tänään ei ollut suunnitelmissa mennä suppaamaan, kelin oli luvattu olevan sateista ja iltapäivälle oli jo ihan muuta aktiviteettia tiedossa.  Mutta, aamulla oli ihana syyssää, raikas ja aurinkoinen, niin muutinpa mieleni ja menin heti aamusta.  Ja säähän oli mitä mainioin.  Muita suppaajia ei näkynyt, kaikki ovat varmaan tänään Lauttasaaren ympäripurjehdus ja suppailu 2016 -tapahtumassa.  Niin olisin itsekin ellei todella olisi jotain ihan muuta ollut iltapäivän ohjelmassa.

Mitä tänään näkyi, oli yksi innokas uusi purjelautailija, joka sinnikkäästi lautaili ja nousi vedestä taas laudalle.  Nostan hattua!  Vain harjoittelemalla voi oppia. Itselläkin ollut vähän mielessä, että voisi tuota purjelautailua kokeilla.  Nyt on tullut vähän treenattua tuota tippumista ja laudalle nousua, ja silmälasitkin pysyvät kyydissä, joten ehkä purjelautailun aika on ensi kesänä. Toinen joka näkyi, oli harmaahaikara.  Se oikein poseerasi ylväänä, mutta ei tuolla minun pokkarillani siitä kuitenkaan kunnon kuvaa saanut.  Lähinnä näyttää pisteelle, joka voisi olla vaikka kärpäsen k****.

Joka tapauksessa aamuSUP oli aivan ihana.  Olen tässä kuitenkin jo hetken manannut kesäkauden loppua.  Ja se tarkoittaa myös sitä, että talvikauden liikuntaharrastukset on valittava ja aloitettava. Joten eilen hankin jäsenyyden EVO Fitness salille, joka on tuttu jo viime talvelta, ja meninkin saman tien tekemään kevyen jalkapäivän.  Olipa energinen olo sen jälkeen. Yes! Hyvä tästä tulee.

Jotain uutta ja outoakin pitää kokeilla, niin tämän iltapäivän ohjelmassa oli Aerialjoogan alkeet-kurssi (Merijooga).  Taas sitä löysi itsensä oudosta paikasta (kts. rouva).  Tässä joogassa olikin paljon, josta tykkäsin ja jotain, joka tuntui hyvin epämielyttävälle.  Epämielyttävää oli liinan painaminen jossain liikkeissä tosi kovaa ihoon.  Kaikki muu olikin mukavaa tai mukavan haastavaa. Aerialjoogaa pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa ainakin pari kertaa lisää, josko tuo epämielyttävä osuuskin lopulta istuisi.

Nyt onkin jo loppuiltapäivä, ja sataa.  On siis syytä miettiä mitä liikuntaa harrastaa talven yli, jaksaa paremmin odottaa taas SUP-kautta ja on entistä paremmassa iskussa ensi keväänä.

 

Haikeutta ilmassa

Tänään oli nätti päivä, ja nätti ilta. Töiden jälkeen menin työkaverin kanssa suppaamaan. Oli oikein mukavaa.  Aurinko paistoi ja tuuli juuri sopivasti.  Meloimme Kalastajatorpalta melkein Otaniemeen hyvässä vastatuulessa ja sujuttelimme takaisin loivassa myötäisessä.  Lisäksi kiersimme Pikku Kuusisaaren. Oli oikein mukavaa.  Samalla kuitenkin tuntuu haikealle.  Tuntee vahvasti, että tämän kesän SUP-kausi alkaa loppua.

Eväshetki lummepoukamassa (kun ei päässyt Puolakkajärvelle)

Tänään pakkasin evästä pitkää retkeä varten.  Viime kesänä meloimme miehen kanssa Matildanjärveltä väliojan kautta Puolakkajärvelle ja retki on ikimuistettava (tarina: osa 1 ja osa 2). Itse Puolakkajärvi jäi silloin kiertämättä, koska piti päästä kuivattelemaan vaatteita.  Asia on jäänyt vähän kaivelemaan, niin päätin tänään lähteä sinne uudemman kerran.

Ei mennyt kuin Strömsössä tänäänkään.  Matildanjärven ylitys sujui tosi sukkelaan tuulen ollessa reipas ja myötäinen.  Laudankanto pienen saaren/salmen yli sujui myös kevyesti, ja veteenlaskupaikalla laudan lasku sujui yllättävän hyvin varsin jyrkällä kallioreunalla. Mutta sitten, kaislikko, ruovikko, juurakko, puusto jne. esti etenemisen ja välillä jopa perääntymisen, niin päätin jättää tällä kertaa enemmät yritykset sikseen. Jos vesi on matalalla tässä, ei tilanne väliojassa ole parempi.  Se on pieni ja matala ojanen suoalueella, karttakuvassakaan sitä ei edes näy.

Koska sää oli nätti, niin päätin kuitenkin nauttia eväät kauniissa lummepoukamassa.  Ei siellä enää lumpeenkukkia ole, mutta siellä oli tyyntä ja aurinkoista, niin oli oikein mukava istuskella ja syödä proteiinipatukka ja juoda pillimehu, vakioSUPretkievääni, setti, joka nautitaan yleensä puolentoistatunnin melomisen jälkeen.

Tavoitejärvi