SUP & Fly: Särkijärvi (Räyskälä)

Kesällä on kiva harrastaa vesilläolon lisäksi vähän myös ilmailua. Lauantain ilmailullinen kesäretki suuntautui Räyskälään, jossa olisi klo 18 alkaen vapaastilentävien lennokkien yökisat. Tällaista lennokkilajia en ole aikaisemmin nähnyt, joten kuulosti kivalle tapahtumalle käydä kurkkaamassa.  Päiväsaikaan jatkuisi myös purjelentokisa Jannen kisat, joten nähtävää riittäisi koko päiväksi. SUP -lauta lähti mukaan, onhan seudulla paljon järviä.  Erityisesti kiinnosti Särkijärvi, joka on juuri Räyskälän kiitoradan päässä, sinne olisi kiva mennä melomaan.

Särkijärvi on pieni, soma järvi. Ja erityisen erityiseksi SUP -kokemuksen teki nousevat ja pörisevät lentokoneet, niitä oli mukava kuunnella, seurata ja yrittää valokuvata.

P.S. Vapaastilentävien lennokkien kisasta kuvia miehen lennokkisivustolla.

 

 

Parhaita palveluita Turpoonjoella

Eilisen Turpoonjoen retken järjesti Jalo-SUP. Oli selvästi panostettu laadukkaisiin taukopaikkoihin, ne olivatkin aivan ihanat. Turpoonjoki oli kaunis ja vaihteleva, retkessäkin riitti vaihtelua ja elämyksiä.

  1. Joen alkupäähän, ensimmäiseen neljään kilometriin, meni aikaa 2 tuntia 40 minuttia. Joet tuppaavat olemaan vähävetisiä keskikesällä, joten yläjuoksu oli kivistä ja hidasta menoa. Osa porukasta otti evän pois, jolloin eivät jääneet evästä kiinni, mutta ei se auttanut pohjasta kiinnijäämiseen. Virtapaikat ovat ihania, ja maisemat tälläkin osuudella kauniit, parempi ajankohta joen tälle osuudelle varmaankin huhti-toukokuussa, silloin pääsisi melomaankin?
  2. Lounaan söimme eksoottisessa Kievarin Kirnussa.  Rosvoleipä oli todella suussasulavaa! Ja hilloplätyt kruunasivat aterian. Nam!
  3. Retken keskiosuus oli kaunista vehreää maalaismaisemaa sekä pujottelevaa, leppoisaa ja niin kaunista jokimaisemaa.
  4. Kahvit nautimme Nahkurinverstaalla. Todella kaunis ja viehättävä kylämiljöö joenrannalla. Rakennus ja rakennukset ympärillä kuin suoraan postikortista. Ruokasali ja kahvitkupit kuin korut.  Tänne pitää tulla uudestaan, ja vierailla myös museon puolella. Ihastuttava kohde!
  5. Kahvitauon jälkeen jatkui kaunista jokimaisemaa vielä jonkin aikaa.  Joen varsilla oli monia mökkejä, erilaisia omia unelmia toteutettu.
  6. Lopulta saavuimme Kuivajärven rantaan, ja ylitimme järven vastatuuleen kamppaillen. Saimme siis urheilusuorituksenkin retkellämme. Rantaan päästyämme alkoi kunnon rankkasade, joka kasteli osallistujat kääriessämme lautojamme kasaan. Olipa taas retki! Kononaisuudessaan retkeen meni aikaa kahdeksan ja puoli tuntia (mukana autojen järjestely molempiin päihin), josta melottiin 5 tuntia 20 minuuttia.  Melontamatkaa tuli n. 15 km.

Tämä oli SUP -retkistäni ensimmäinen, jolla pysähdyspaikat olivat laadukkaita, muutenkin tarjolla olevia palveluita.  En ole niitä osannut kaivata, tottunut ottamaan eväät mukaan, ja nautimaan ne laudalla.  Mutta olihan tämä kieltämättä mukavaa luksusta.  Ja jos niitä tarjolla,  niin kannattaahan niistä nauttia. Tällä retkellä oli mukana parikin henkilöä, jotka työskentelevät matkailun ja ulkoilun kehittämisen parissa, joten juttelimme myös palveluista melojan kannalta. Tarvitaan varsinkin ei-paikallisille ulkoilu- ja melontareitit sekä palvelut helposti löydettäväksi verkosta.  Yhteistyöllä paikallisten, yrittäjien ja ulkoilijoiden kanssa saa aikaan mahtavia elämyksiä.  Suomi on upea ulkoilumaa.

Alkuosuus, Kievarin Kirnulle

Loppuosuus

Reitti

 

 

Perniön järviä: Sahajärvi

Sahajärvi Teijon kansallispuistossa on kovin kaunis järvi, ympäröivillä rannoilla on jylhiä kallioita, ja järvivesi on kirkasta.  Erikoisuutena järveltä löytyy kaksi käsikäyttöistä köysilossia, joilla pääsee järven saareen kätevästi patikkaretkellä (Rengasreitti Sahajärvi 8 km). SUP -lautailuun ne toivat jännittävän lisän, niiden vaijereiden ali piti päästä katkaisematta kaulaa. Se onnistui kyllä ihan helposti, kunhan meni makaamaan laudalle lähellä lossin lauttaosaa, siinä köysi on korkeimmillaan. Kun saavuin takaisin rantaan,  tuli kunnan vesinäytteenottajakin paikalle, ja kertoi että hyvässä kunnossa on järven vesi. Hieno järvi supata ja patikoida.

Harkitsetko ilmatäytteistä SUP -lautaa?

Tein pienen jutun viime syksynä ensimmäisestä kokemuksestani ilmatäytteisen SUP -laudan täytöstä ja käytöstä.  Nyt minulla kokemusta lisää, joten päivitin kirjoitusta hieman.

Ilmatäytteinen SUP -lauta?

 

Ekakertaa purjelaudalla

Olen jo pari vuotta miettinyt kokeilla purjelautailua, ja kerännyt rohkeutta. Keskiviikkoisen SUP -viikkotreenin jälkeen ajattelin, että nyt tai ei koskaan, ja ilmoittauduin perjantain alkeiskurssille.  Odotukseni kurssin suhteen olivat, että siinä ollaan kokojan rähmällään vedessä eikä purjetta edes jaksa nostaa ylös. Odotukset täyttyivät 50 -prosenttisesti.

Kolmen tunnin kurssi alkoi teorialla ja kuivaharjoittelulla maissa. Jo siinä selitys miten purjeella ohjataan lautaa tuntui kovin monimutkaiselle ja itse asiassa ihan päinvastaiselle kuin itse ajatteli.  Mutta en nyt ollut siitä kovinkaan huolissaan, kai sen parhaiten sitten käytännössä oppii vedessä. Kohta jo menimmekin veteen.

Ja ensimmäinen odotukseni täyttyi, enhän minä saanut purjetta ylös. Ei se ehkä ollut oikeasti liian painava, mutta kun jännitti tasapainon pitämistä, niin ei siinä samalla saanut purjetta ylös. Joten sainkin sitten kevyemmän purjeen. Ja koska siitä ei ollut vastapainoksi, piti ensin ottaa kunnon tasapaino laudalla seisten, ja se olikin hyvä niin, niinhän se olisi pitänyt tehdä alunpitäinkin eikä roikkua purjeessa, niinkuin taisin aluksi yrittää.

Nyt kun oli seisomassa ja purjekin ylhäällä niin olisi pitänyt päästä jonnekin ja mielellään toivottuun suuntaan. Aivot olivat täysin narikassa ja kaikki fokus oli pystyssä pysymisessä, joten ohjailusta ei olisi tullut omatoimisesti yhtään mitään.  Onneksi sain tukihenkilön, joka antoi selkeitä ohjeita SUP-laudalta käsin. “Oikea käsi punaiseen kahvaan, vasen sitten harmaaseen, sitten käännät purjetta nokkaa kohti ja…” ja sitä rataa.  Sama käännösessä “nyt siirrät vasenta jalkaa vähäsen, ja painat purjetta vasemmalle, sitten siirrät oikeaa jalkaa ihan vähäsen vasemmalle” ja niin edelleen.  Tuli lähinnä vanha blondivitsi mieleen: mitä blondi kuntelee korvalappustereoista (mikä se on?) “hengitä sisään, ulos, sisään ,ulos…”

Mutta ei siitä olisi yksin mitään tullut.  Kiitos Petri avusta! Yllättävää kyllä tasapainoa löytyi välillä ihan hyvin. Ja vaikka olikin paljon vedessä, ei päällimmäisenä fiiliksenä ollut rähmällään vedessä olo. Oli rankkaa ja vaikeaa, mutta positiivisessa mielessä haastavaa, todellakin itsensä ylittämistä.  Ja mikä parasta, tuli tehtyä se mitä oli miettinyt jo aika kauan.

Fanatic -laudat: Fanatic Fly

‘Kotisatamani’ TwentyKnots Kalastajatorpalla toimii myös Fanatic SUP lautojen ja -tarvikkeiden myyjänä (verkkokauppa), joten heillä pääsee myös kokeilemaan ja testaamaan erilaisia Fanatic -lautoja.  Kun viime syksynä päätin hankkia ensimmäisen ilmatäytteisen laudan, koekäytin monia lautoja usealta tarjoajalta.  Sitten olikin lopulta helppo valita mieluinen ja tänä kesänä olen päässyt käytännössä toteamaan, että valinta oli onnistunut. Koekäyttö ja testaaminen kannattaa.

Ajattelin nyt loppukautena testailla tarjolla olevia erilaisia Fanatic -lautoja ja kirjoittaa käytöstä pienen tarinan.  Tänään vuorossa ensimmäinen: Fanatic Fly Soft Top. Fanatic Fly on TwentyKnotsin perusvuokralauta.  Siihen käyttöön se onkin ilmiömäisen hyvä: todella vakaa ja luotettava.  Tänäänkin oli tuulta sellaiset 6 m/s eikä tullut kertaakaan tunnetta, että laudalta tippuisi.  Polvilleen meni ihan vain sen takia, että pääsi paremmin etenemään vastatuulessa, tuulenvastus oli näet melkoinen.

Kaverini Tiina, joka suppasi tänään kanssani ja kutsuu itseään vielä aloittelijaksi (käynyt muutaman kerran kesässä),  sanoi Flytä luottolaudaksi.  Sillä on mukava ja luotettavantuntuista mennä. Hän oli tänään ensimmäistä kertaa isommassa tuulessa, ja tykkäsi kovasti laudasta tänäänkin ja meni aallokossa ilman mitään ongelmaa. Lisäksi Soft Topin erikoisuus on varpaille ja jalalle todella mukavantuntuinen pehmeä pinta, arvostamme.

Pyöreäkärkisenä lautana Fly ei ole nopeimpia lautoja, mutta se on erittäin mukava ja varma kaikissa keleissä, niin kuin tuli tänäänkin todettua.  Lähtöpisteessä oli kova tuuli ja aallokko, ‘laguunissa’ täysin tyyntä ja Kuusisaaren toisella puolella sopiva mieto tuuli ja ihana auringonpaiste. Tämä lauta meni kaikissa näissä olosuhteissa vakaasti, ja erittäin mukavasti.  Hyvä yleislauta niin vuokrakäyttöön kuin ensimmäiseksi omaksi laudaksi tai vaikka koko perheen käyttöön mökkirantaan.

 

 

 

Kaikki kastuu, plätsis!

Tänään satoi kunnolla.  Ja oli mainiot SUP – viikkotreenit TwentyKnotsilla.  Sää oli siis sateinen, varusteena oli märkäpuvut ja aiheena sopivasti pivot-käännös ja ehkä kaiken kaikkiaan kastuminen ja leikkiminen. Meitä oli kuusi reipasta osallistujaa, joita ei kastuminen haitannut ja meno oli sen mukaista.  Molskis ja läiskis kuului koko ajan ympärillä. TwentyKnotsin Paul oli tietysti kaikein hurjin, mitäpä hän ei tekisi laudalla ja vedessä.

Mitenkä tällainen arkajalka selvisi? Hyvin selvisi. Teki mitä uskalsi ja sen jälkeen kun oli pakollinen mereen molskahdus tehty,  niin uskallus parani selkeästi.  Ei tarvinnut enää varoa tippumista ja kastumista (no joo, sade oli kyllä jo kastellut), joten pystyi rohkeammin tekemään, ja tippumaan laudalta.  Eikä se ollut ollenkaan ikävää, silmälasitkin pysyivät kunnon narulla hyvin päässä.  Opin paljon ja oli hauskaa! Ihan kuin lapsuuden vesileikit.

Tällä kertaa ei sattuneesta syystä ollut kameraa vesillä mukana, joten muutama sadefiilistelykuva rannalta.

RetkiSUP: Enäjärveltä Lauttavedelle

Heinäkuinen lomamaanantaiaamu,  starttaan auton kello 8 kohti Sammatin Enäjärveä.  Minulle ennestään täysin tuntematon paikka, joten navigaattori saa ohjastaa perille.  Olen hyvissä ajoin paikalla ja kohta saapuukin SUP -kaverini Päivi, joka juuri ehdotti tätä paikkaa retken kohteeksi.  Hetki menee säätäessä minne lopetamme reitin eli jätämme toisen auton. Lopulta löytyykin oivallinen paikka, siirrämme Päivin retkellä tarvittavat tavarat minun autooni ja jatkammme sillä kohti lähtöpistettä, Elämännokantie venesatamaa Enäjärven rannalla. Loistava lähtöpaikka, hyvin tilaa autolle, helppo ranta lähteä ja vielä viivasuora reitti järven yli kohti Enäjärven kiemurtelevaa, välillä jopa jokimaista osuutta.

Lähdimme reippaasti ylittämään järveä, matka taittui mukavasti sivuvastaisessa sopivassa tuulessa.  Kunnes, onneksi tässä vaiheessa, huomasimme, että loppupisteen auton avaimet olivat jääneet toiseen autoon rannalle. No täyskäännös ja takaisin! Ei se mitään tulipa yksi kilometri lisää kuntoilua.  Kaunis järvi melottavaksi parikin kertaa.  Opetus 1: tarkista kaikki vielä toiseen kertaa ennen lähtöä :).

Uusintalähtö ja melominen oli ihan yhtä hauskaa.  Puolessa välissä saarten suojassa tarkistus karttasovelluksesta, että varmasti olemme menossa oikeaan suuntaa.  Kyllä vain.  Tuntemattomalla järvellä vaikea erottaa syvyyksiä, mikä on saari ja mikä mannerta, lukeeko karttaa ja maastoa oikein.  Järvenselän ylityksen jälkeen alkoikin aivan toisenlainen osuus: matala kiemurteleva jokimainen, täynnä kaislaa ja kukkivia lumpeita, ja muitakin kasveja, sekä kaloja (haukia, ahvenia, lahnakin), jotka paistattelivat päivää aurinkoisessa matalikossa.  Söimme eväät nokat kiinni kaisilikossa. Ja ihailimme taivaalla liitävää kalasääskeä.

Seuraavaksi tuli taas jotain muuta.  Ura aukeni leveämmäksi, kapeaksi järveksi, joka teki muutaman täysin takaisin päin – käännöksen seuraavien kilometrien matkalla.  Ensi oli kova vasta tuuli, ei meinannut päästä eteenpäin, otin vauhtia polvillaan. Sitten käännös 180 -astetta ja annettiin tuulen viedä aikamoista vauhtia ja nautittiin matkasta ja maisemista.  Olikin kaunista. Sitten taas seuraava 180 -asteen käännös ja oltiin taas vastatuulessa ja sai tehdä kunnolla töitä.

Kunnes taas saavuimme kapenevaa osuuteen, jossa oli tyyntä ja rauhaisaa. Ja nautiskelimme viimeisen kilometrin. Kohta näkyikin auto.  Autolta eteenpäin vesitie jatkui kapeana, matalana ja kivisenä jokena, mutta ah niin ihanan satumaisena. Pitihän sitä vähän kokeilla. Opetus 2: älä suotta muuta hyvin suunniteltuja reittejä, varsinkin kun autot ovat odottamassa jossain. Päivi eteni kivikossa hyvää vauhtia, hänen lautansa evä on matala.  Minä juutuin useamman kerran kiinni kiviin tuplakorkuisesta evästäni. Hetken mentyäni päätin, että nyt riittää, joten käännyimme takaisin.  Eihän siitä meloen tullut vastavirtaan ja kivikossa mitään. Joten menin nöyränä rantaan, ja kysyin mökkiläisiltä saisinko kävellä ja kantaa laudan heidän nurmikkonsa kautta tielle.  Ja lupahan myönnettiin.  Kauniilla paikalla heillä mökki siinä raikkaan, kirkkaan joen vieressä.  Kiitos pihan lainasta!

Retki oli aivan uskomattoman ihana ja monipuolinen, järveä, järvenselkää, jokea, mutkittelua, vastatuulta, reipasta myötätuulta, kivikkoista virtaa. Kokonaispituus 11,65 km ja aikaa kului 3 tuntia 40 minuuttia. Kiitos Päiville retken ehdottamisesta ja retkiseurasta! Yksin ei tulisi tällaiselle lähdettyä (ja ehkä parempikin niin, on turvallisempaa kaverin kanssa tuntemattomissa vesissä).

Lähtö ja järven ylitys

Mutkitteleva osuus 

Lopun virta

Reitti

Perniön järviä: Hamarijärvi

Mökillä on menossa maalausurakka, mutta sain kuitenkin houkuteltua miehen mukaan aamuSupille. Pakkasimme kaksi pumpattavaa lautaa autoon ja suuntasimme kohti Kirjakkalan ruukkialuetta ja siellä sijaitsevaa Hamarijärveä. Hamarijärvi näyttää kartalla hauskasti mutkittelevalle pitkulalle.  Ja sitä se olikin, mutta yhtä asiaa emme sovelluskartalta tajunneet, nimittäin järven itäosaa ympäröi suoalueet.  Tai onko ympäröi edes oikea sana, järvi tuntui jatkuvan maalle tai metsään tai siis oikeammin siis suolle/suona. Oli aika erikoinen ja veikeä näky.

Hamarijärvi oli mukava melottava, paikoin oli täysin tyyntä ja sen verran oli selkäalueita, että jonkin verran oli tuulta ja pientä aaltoakin.  Aurinko paistoi tänään mukavasti , joten järvellä vierähti helposti puolitoista tuntia.  Sen jälkeen onkin ollut ihan rento ja laiska olo.  Pitäisi tästä vääntyä maalaamaan, ehkä kahvin ja keksin voimalla onnistuu.

P.S. Hamarijärvellä näytti olevan toinenkin seurue suppaamassa.  Olivat vuokranneet laudat paikalliselta kajakki- ja lautavuokraajalta, hän tuo niitä tarvittaessa meren tai järvien rantaan.

 

Loma alkaa aamuSUPilla

Ensimmäinen kesälomapäivä, ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa loma kuin mennä aamusta järvelle.  Uimapuku ylle, ja Amazing Aurajoki SUP -paita päälle sekä juoksuhousut jalkaan.  Lisäksi nyt lähti koekäyttöön eilen hankitut crocs -kengät, joita ajattelen uusiksi SUP-kengiksi. Niistä muutama sama myöhemmin. Matildanjärvellä paistoi kauniisti aurinko, kun kiersin Isoholmansaaren.  Vaihdoin muutaman sanan ulkoilijan kanssa, jolla oli mukana metsässä pari koiraa.  Toinen koirista on oikea vesipeto, oli tulossa uimalla luokseni, mutta muutti sittenkin mielensä.  Mukavahan sitä olisi ollut rapsutella, mutta entäs jos olisi halunnut laudalle? Sitten olisi tullut kokeiltua suppaamista koirankin kanssa.

Kiersin Isoholman saaren kauniissa ympärämuodossa, ja palattuani rantaan uin hetken.  Vesi tuntui aika viileälle sinne kahlatessa, mutta kunhan kastautui, niin siihen tottui nopeasti ja uiminen oli oikein mukavaa. Lopuksi nousin vielä hetkeksi SUP-laudalle ja leikittelin hetken, eli kävelin vähän laudalla, päästä päähän ja sellaista. Olipa mukava lomanaloitusaamu. Kun tulin pois vedestä niin kaiken kruunasi hetken kestävä pikkuinen kesäsade. Kun on uikkarit päällä ja muutenkin juuri järvestä noussut, niin tuollainen sadehan on vain ihana. Kesä.

SUP -kengistä vielä. Viikonlopun Amazing Aurajoki SUP 2017 -tapahtumassa huomasin, että kenkäni, joita olen käyttänyt supatessa, eivät ole ollenkaan hyviä osuuksille, joilla kannetaan lautaa ja kävellään.  Uimatossut asfaltilla hiersivät rakot päkiöihin (ja kuluivat itsekin melkein puhki, vanhathan jo olivat) ja reilut sämpylä -malliset crocsit pyörivät jaloissa rinteessä ja nilkathan siinä sitten muljahtelee.  Joten uudet, erilaiset töppöset ovat haussa.  Eilen ostin tyköistuvat remmilliset crocs -kengät ja ne olivat koekäytössä tänään.  Tässä ensiarvio/ekakäyttö.

Istuivat hyvin ja olivat mukavat kävellä sekä hiekkatiellä, pienessä rinteessä että rannalla ja vedessä. Vedessä tietty hörppäsivät vettä, joka ei tullut itsestään ulos, vaan piti ottaa kengät jaloista ja kaataa vesi pois.  Mutta tykkään kuitenkin olla laudalla avojaloin, niin ei mikään ongelma.  Pysyivät tyynessä säässä hyvin laudalla mukana ilman verkkoakin, kulkivat alassuin, jotta vesi valuu pois.  Vaikka ovatkin piukat, niin oli helppo sekä pukea että ottaa jalasta myös laudan päällä.  Varovaista vihreää valoa näille tässä vaiheessa, tämähän oli vasta ekakäyttö ja olosuhteet olivat erinomaiset ja kävelymatka lyhyt.  Jatketaan siis koekäyttöä.