Suppaa Tampere!

Tänään teki mieli tehdä retki, joten hyppäsin autoon ja ajoin Tampereelle suppaamaan.  Kimmokkeena toimi SUPpaaTampereen ilmoitus syyskuunalun alevuokrahinnoista (10€/tunti).  Ja Pyynikkihän on niiiiin kaunis paikka.  Keli oli ihastuttava, tyyntä ja puoliaurinkoista, vähän viileälle tuntui rannalla, mutta lämminhän vesillä tuli pitkähihaisissa ja -lahkeisissa urheiluvaatteissa.  Meloin läheisen saaren luo, tai sehän paljastui olevan rypäs saaria ja pikku kallioluotoja, todella kaunista.  Joidenkin puiden lehdetkin olivat jo saaneet hitusen keltaista väriä ja pihlajanmarjat loistivat punaisina. Oli kaunis syystunnelma.

Tänään oli samaan aikaan pari muutakin suppaajaa, mutta supkausi hiljenee pikkuhiljaa.  Hyvillä varusteilla kautta voi jatkaa niin kauan kuin vedet ovat vapaana ja sitä pitäisi olla vielä kauan.  Vuokrauspisteen leidit kertoivat käyvänsä talvella Norjassa suppaamassa samalla kun käyvät rinteissä, vuonot pysyvät auki.  Aika huikeaa! Saarikierroksen jälkeen jatkoin hetken Tampereen keskustan suuntaan.  Sinne olisi myös kiva mennä katselemaan kaupunkimaisemia.  Mutta se jää nyt toiseen kertaan. Laivaliikennettä oli jonkin verran, mutta tänään oli niin tyyntä, että niiden tekemät isohkot aallot toivat vain mukavaa vaihtelua. Oli todella kiva olla pitkästä aikaa laudalla.

 

Korvapuustia metsästämässä

Olipa taas kaunis kesäilta. Olemme kuulleet TwentyKnotsin väeltä, että kohtuumatkan päässä on saari, jonka kahvilassa tarjoillaan kuuluisia, isoja korvapuusteja.  Sinnehän pitää tietysti päästä.  Tämä ilta vaikutti juuri sopivalle tälle retkelle. Laudat valmiiksi, ja kokka kohti Mustasaarta ja korvapuusteja. Kuusisaaren suojissa oli niin tyyntä ja aurinkokin porotti kuumasti. Lehtisaaren sillan jälkeen oli tuulisempaa, mutta melominen oli edelleen mukavaa. Mutta tuntemattomat seudut ja mereltäpäin kaiken kaikkiaan kaikki näyttää oudolle, niin emme olleet ihan varmoja mikä saari on mikäkin ja missä se Mustasaari sijaitsee.  Pysähdyimme välillä tarkistamaan sijaintia kännyn kartalta.  Siinä vaiheessa, kun olimme edenneet Kaskisaaren tienoille, olikin aikaa kulunut jo tunti ja vartti, niin totesimme, että vielä on niin pitkälti matkaa, että kahden tunnin vuokra-ajalla emme ehdi pullia syödä. Ja niin lähdimme kiertämään Lehtisaarta kohti lähtörantaa..

Tällä kertaa jäi siis pullat syömättä.  Mutta retki oli silti tosi kiva ja näimme paljon uusia maisemia, ei ole aikaisemmin tullut Lehtisaarta kokonaisuudessaan kierrettyä. Palattuamme rantaan huomasimme, että olimme itse asiassa olleet tosi lähellä Mustasaarta.  Mutta nyt seudut ovat tutut, niin emmeköhän ensi kerralla löydä jo korvapuustienkin luo.

Kesäilta Töölönlahdella

Tälle päivälle luvattiin kesää ja sitä se oli.  Laitoin viestiä aamulla SUP-kaverille Maijalle, että mennäänkö laudalle, sääennuste lupaa hyvää.  Ja sepä sopi hänelle, joten illansuussa tapasimme SUP Finlandin laiturilla Töölönlahdella ja menimme nauttimaan kesäillasta.  Mukaamme tuli vielä Maijan tytär, hän olikin reipas suppaaja, joka lopuksi kokeili laudalta tippumista ja laudan päälle kipuamista.  Iloista menoa!

Tänään oli niin hyvä sää, leppeät tuulet ja kaunis auringonpaiste, että etenimme mukavasti Hakaniemen sillalle asti. Suppaajia oli paljon liikkeellä, kuin myös kävelijöitä, juoksijoita, polkupyöräilijöitä ja muutama veneilijäkin. Osaamme nauttia kauniista illasta,  kun se kohdalle sattuu, toivotaan näitä vielä paljon tähän loppukesään.

Fanatic -laudat: Ray Pure

TwentyKnotsilla oli kesätunnelma: iloisia kesäihmisiä lempiharrastuksien parissa, suppaajia, purjelautailijoita ja jopa pilates -ryhmä.  Vesillä oli reipas tunnelma, tuulta oli 6 m/s, joten meloakin sai. Mikä sen parempaa näin töiden jälkeen.  Aurinko paistoi suorastaan kuumasti, oli ihan etelänmaatunnelma. Ei meinannut maltaa lähteä kotia kohti, oli mukava rupatella ja nauttia auringosta.

Lautana tänään kova Fanatic Ray Pure. Minulla kapeampi malli ja Tiina meni leveämmällä.  Otimme alkuun tuntumaa suojaisemmassa paikassa saarten välissä, ja sitten lähdimme kiertämään Kuusisaarta. Tyynemmässä laudat olivat oikein mukavat, mutta kyllähän Ray Puren vahvuus tuli loistavasti esiin vastaisessa tuulessa.  Antoi vähän vauhtia, niin nokka vain halkoi aaltoja reippaasti, muutamat veneiden lähettämät sivuaallotkaan eivät tuntuneet missään.  Oli ilo mennä vastaiseen tällä laudalla.  Kuusisaaren päässä nautimme hetken istuen suorastaan helteisestä säästä saarien suojassa. Mikä kesäpäivä! Ja mikä viettää sitä näin!

Käännyimme takaisin ja nautiskelimme todella reippaasta myötäisestä. Tulimme kuin lentäen takaisin. Tiina kertoi leveämmän laudan olevan aivan ihana, nopea ja sulava, mutta kuitenkin vakaa.  “Jos olisi kovaa lautaa hankkimassa, tässä olisi todella hyvä lauta.”  Itsekin tykkäsin kapeasta todella paljon, se on aivan herkku.  Loistavan liukumisen ja aaltohalkomisen lisäksi, nämä ovat kauniita kuin karkit. Helppo on toivelistalle lisätä.

Muut Fanatic -lautatarinat:

Fanatic Fly

Fanatic Ray Air Premium

Aamukahville pitää päästä

(ja tämä on siis Assari eikä se Rouva :))

Assarin osana on saada kuppi kahvia reissuilla, mutta nyt kun Rouva on Espoossa ei se oikein onnistu. Joten piti ottaa onni omaan haltuun ja lähteä aamukahville. Blogin hengessä se pitää tehdä meloen. Joten, kohti rantaa ja sen yli. Meloen Matildanjärvellä kun pääsee Teijon kansallispuiston luontotaloon. Siellä on kahvila!

Vesivempeleeksi valikoitui merikajakki Kiiro. Se on hieno. Niin hieno, ettei tällainen tavallinen ihminen ymmärrä. Merikajakin ominaisuuksiin kuuluu kiikkeryys, joka kuulemma kompensoi sitä, että merellä keikkuu. Tavallisen ihmisen korviin se tuntuu ristiriitaiselta. Mutta viis siitä.

Kiiro on muuten japania, keltainen. Kaikki perheen kanootit/kajakit on nimetty japaniksi. Tähänkin on syynsä.

Melominen itsessään onnistui normaalin keikkuen. En ole aiemmin melonut kahvilaan, vaan oikaissut metsän halki. Saavuin siis Kavanderinlahden uimarannan kautta. Äkkinäinen ei keksi muuta reittiä kahvilaan kuin erittäin jyrkkää kallionrinnettä kipuaminen. Kajakki jää kaukaiseen Kavanderinlahteen.

Sitten erinomainen kuppi kahvia ja aivan tuore munkkirinkeli. Loistavaa.

Takaisin tullessa huomaan, että kallionrinteen vierestä on opastus sen ohi. Se on jopa lyhyempi reitti.

Kun Rouvakin on aina niin innoissaan noista karttakuvista liitän tähän kartan melonnasta. Se todistaa, että muutkin reitit kuin suorat ja nopeat vievät perille.

ps : Kiiro taitaa mennä myyntiin. Se on liian hieno minulle, en ymmärrä sen hienointa ominaisuutta, keikkumista. Katso tarkemmin täällä, myös vaihto vakaaseen retkikajakkiin käy. Avainsana vakaa.

Fanatic -laudat: Fanatic Ray Air Premium

Minulla on ollut toiveissa jo jonkin aikaa kiertää Seurasaari kokonaisuudessaan. Tunti ei siihen ihan riitä, joten varasimme Tiinan kanssa kahden tunnin vuorot tälle päivälle sitä varten. Tänään oli merellä tuulista (6 m/s), joten lautavalintaa tehtäessä sekin otettiin huomioon. Hetken pohdittuamme TwentyKnots -henkilökunnan kanssa asiaa Fanatic -lauta oli tänään Fanatic Ray Air Premium.  Teräväkärkinen ilmatäytteinen retkilauta, joka on kuitenkin leveä ja vakaa, joka on hyvä ominaisuus näin tuulisella säällä.  Tiinalla oli tänään StarBoardin Free Ride, joka on mukava kova retkilauta.

Pääsinkin testaamaan lautaa monenlaisissa olosuhteissa: tuulta riitti leppoisasta alkureitin tuulesta seurasaaren kaukaisemman kärjen kunnon tuuleen ja aallokkoon, jossa ei päässyt eteenpäin seisten vaan piti ottaa vauhtia polvillaan.  Pidimme pienen jaloittelu- ja evästauon suojaisassa laguunissa, jossa lipui myös ylväs joutsen. Ihan saaren kärjessä päätimme oikaista kivien välistä, jolloin pääsimme myös kelluttamaan lautoja. Loppumatka olikin sivumyötäistä, jossa oli kevyt tulla takaisin Kuusisaaren toiselle puolelle ja tyveneen veteen.

Tässä kelissä ja runsaalla kahvitauolla Seurasaaren kiertoon meni  kaksi ja puoli tuntia, ja retki olli todella mukava ja vaihteleva.  Jos SUP -kokemusta vielä vähän,  niin kannattaa tehdä tämä retki vähemmän tuulisella säällä. Meillä oli kyllä hauskaa.

Fanatic Ray Air Premium -lauta oli juuri sellainen kuin lupailikin. Menee reippaasti eteenpäin, mutta on leveytensä ansiosta vakaa ja luotettava tuulessa ja aallokossa. Tätä lautaa suosittelisin henkilölle, jolla jo hieman kokemusta vaikka vuokralaudoista ja suunnittelee oman laudan hankkimista retkiä varten.  Tämän saa kätevästi pakattua mukaan minne vain, etenee vedessä kevyesti ja mukavasti pidemmänkin matkan ja on vakaa. Tästä laudasta on varmasti iloa pitkäksi aikaa monenmoisissa melonnoissa.

 

Huom: Suorapätkä saaren yli: unohtui laittaa sporttikello käyntiin

 

Iloista loiskintaa Lohjalla

Uimalla yli ry  järjesti heinäkuun viimeisenä lauantaina Aurlahden vesiliikuntapäivän.  Siellä oli mahdollisuus kenen tahansa käydä kokeilemassa erilaisia vesiharrastuksia mm. melontaa, soutua, avovesiuintia, purjehdusta ja SUP -lautailua.  SUP -ystäväni Päivi pyysi minua kaveriksi  SUP -lautailupisteelle.  Ajankohta oli sopiva, joten lähdin mielelläni.  Meillä kävi päivän aikana 120 monenikäistä suppailukokeilijaa.  Kokeilijat olivat iloisia ja innokkaita. Muutama tuli päivän aikana uudestaankin.

Itselle päivä oli työteliäs päivä, mutta oikein mukava sellainen.  On oikein antoisaa nähdä iloisia ilmeitä ja innostunutta ‘vahingossa’ veteen kaatuilua, kyllä lapset osaavat iloita vesileikeistä. Tai huomata, kun pientä poikaa jännittää aluksi aivan hurjasti ja on vieressä autettava.  Ja sitten puolen tunnin jälkeen kysyy, että saako tulla vielä uudestaan. Ja hän tulee, ja isäkin nyt mukana. Ja melontahan sujuu oikein rohkeasti ja mukavasti ja haluaa nousta seisomaankin.  Joka myös onnistuu mainiosti,  vaikka tuuli on noussutkin aamuisesta kerrasta.  Lapset ovat niin nopeita oppijoita. Tai kun toisella pienellä melojalla oli vaikeuksia edetä vastatuulessa, niin sitten laudat yhdessä tasatahtia etenimme. Ja varsinkin oli ihana nähdä äitejä ja isiä puuhastamassa yhdessä lasten kanssa vesillä.

Päivän aikana kuului ympärillä monet kerrat minne pisteelle oli matka seuraavaksi.  Kiitokset minunkin puolestani järjestäjille ja kaikille talkoolaisille.  Teitte/teimme iloisen päivän monelle!

P.S. SUP -laudasta on moneksi, näppärä käyttää myös uinnin varmistuksessa, kuten parista kuvasta näkyy.

 

Suunnitteletko ensimmäistä pidempää SUP -retkeä?

Tekeekö mielesi tehdä omatoiminen vähän pidempi SUP -retki? Tässäpä oiva kohde: Hiidenjoki Tervakoskelta Hämeenlinnaan.  Meloimme joen tänään Katjan kanssa, noin 20 km ja melonta-aika viitisen tuntia.  Kaksi jaloittelutaukoa ja yksi eväshetki laudoilla, muuten leppoisaa melontaa, retken kokonaisaika 6,5 tuntia.

Mikä tekee Hiidenjoesta hyvän SUP -kohteen?

  1. Leveä ja syvä joki.  Helppo seurata reittiä, ei huolta eksymisestä. Ei huolta myöskään kivikoista tai matalikoista. Tilaa sivuuttaa veneitä. Koko matka melottavissa, ei ‘kanna lauta ja kävele’ -osuuksia.
  2. Joella on elämää. Veneitä kulkee, mutta kuitenkin maltillisesti, myös mökkejä ja taloja rannoilla. Hyvin hoidettuja ja kauniita.
  3. Venekuskit kohteliaita ja huomaavaisia, vähensivät nätisti nopeutta sivuuttaessaan tai ohittaessaan meitä.
  4. Osalla reittiä nopeusrajoitus 9 km/h ja jopa aallontekokieltoalueita, rauhoittaa veneliikennettä ja tekee suppauksen miellyttäväksi.
  5. Kauniit maisemat.
  6. Sopiva pituus pidemmäksi retkeksi. (n.20 km)
  7. Erinomaiset nousu- ja laskupaikat. Jätimme yhden auton päätepisteeseen Käikälän uimarantaan/venerantaan. Osoitteen kerrotaan olevan Lepistöntie, mutta sitä ei navigaattorit tunnistaneet.  Laita navigaattoriin Rautaruukintie 1, Hämeenlinna ja sitten jatkat tien toiseen päähän ja vielä suoraan eteenpäin ja vähän vasempaan ja rautatien ali kunnes tulet rantaan.  Siellä hyvin autopaikkoja, ja hyvä ranta saapua SUP- laudalla.  Huomaa masto lähellä rantaa, sen avulla löydät helposti takaisin autolle järveltä käsin. Sen jälkeen siirryimme yhdellä autolla Kernaalan rantatien venerantaan. Laita navigaattoriin Kernaalan rantatie 1, Tervakoski ja aja sitten tien loppuun eli rantaan. Hyvin autopaikkoja ja hyvä ranta lähteä.
  8. Voi meloa kumpaan suuntaan tahansa. Valitse suunta tuulen mukaan.
  9. Lopussa ja alussa mukavat järviosuudet: Kernaalanjärvi ja Miemalanselkä.
  10. Järvien yli reitin löytäminen helppoa: lähtiessä Kernaalan rantatien venerannasta etsi etuoikealta vihreät ja punaiset väylämerkit, ne ohjaavat joelle. Miemalanselällä suuntaa kohti Miemalansaarta vastapäätä olevaa mastoa kohti (jonka huomioit autoa tuodessa).
  11. Muutamia sopivia jaloittelu/taukopaikkoja, puolessa välissä jopa veski (Janakkalan venekerhon satama).  Mutta joen varrella ei varsinaisia palveluja.  Vielä viime syksynä ollut yksi kahvila/terassi, mutta toiminta lopetettu.  (Ollut varmaan kiva taukopaikka, katso kuva.)
  12. Kernaalan rantatien läheisyydessä huoltoasema (Neste Linnatuuli), jossa näppärä ennen retkeä käydä veskissä ja tarvittaessa tehdä hankintoja esim. vesipullo tai pari.

Valmistaudu pidempään, omatoimiseen retkeen:

  1. Varusteet kuntoon ja käyttöön: karkuremmi ja kelluntaliivi. Ota myös puhelin mukaan, karttasovelluksesta voi tarvittaessa tarkistaa, että olet oikealla reitillä.
  2. Tutki reitti ja suunnittele autojen viennit.
  3. Tutki sääennuste ja valitse hyväkelinen päivä ja tuuleen sopiva melontasuunta.
  4. Mene kaverin kanssa.
  5. Eväät ja juomat mukaan.  Vaikka ei tuntuisi jano tai nälkä, syö ja juo sitten kellon mukaan, esim 1.5 tunnin välein. Nestehukka vaanii helposti ja vie voimat, juo ainakin 1.5 litraa tällä retkellä.
  6. Olethan ennen tämänmittaista retkeä tehnyt muutaman parin tunnin retken, että luotat itseesi laudalla ja siihen, että tiedät nauttivasi retkien tekemisestä ja sinnikkäästä melomisesta.

Joki oli mukava melottava, maisemat kauniita ja mukavasti vaihtelevia. Tämä on oikein suositeltava kohde ensimmäiseksi omatoimiseksi pidemmäksi retkeksi.

Leppoisissa myötätuulissa Kiskonjoelta Särkisaloon

Tänään tuulet olivat myötäiset ja aurinkokin paistoi.  Eipä juuri meloa tarvinnut, kun virta vei ja tuulet kuljettivat Kiskonjokea pitkin kohti Särkisaloa.  Merellä myötäinen meno jatkui ja sai nauttia kauniista maisemista ja kesätuulista pienen meren ylityksen ajan. Suistoalueella törmäsimme parikin kertaan ylvääseen harmaahaikarapariskuntaan (katso ohilento videolta).  Itseasiassa olimme jättäneet auton Aisbölenkarin puolelle, joten jos tarkkoja ollaan niin itseasiassa emme Särkisaloon saakka menneet.  Mielellään olisi retkeä jatkanut pienen pyöreäaukkoisen sillan jälkeenkin.  Kävin maisemaa hieman kurkkaamassa. Jokea pitkin olisi päässyt Finnarinselälle ja siitä sitten sillan ali Särkisaloon. Ensi kerralla sinne sitten.

Videolla harmaahaikarat:

Joella (n. 4 km):

Merellä, ja päätepiste (n. 2km):

 

Reitti:

 

 

Aurinkoinen Hanko

Hangossa on etelänmeininki. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, meri niin sinistä ja hiekka hohtavaa. Kävimme kahvilla Neljän tuulen tuvalla ja nautimme herkulliset Hanko -leivokset. Kahvin jälkeen oli aika lähteä laudalle, siitä kahvilan vierestä.  Meri kimmelsi ja tuuli oli leppeä, mutta kuitenkin vahva ja päädyin kepeästi läheiseen Lillharun -saareen.  Siellä jaloittelin hetken ja otin valokuvia.  Sitten takaisin tuulta vastaan, ja lopulta vielä kierros Neljän tuulen tuvan ympärillä.  Oli kyllä meritunnelmainen retki, aavaa merta, tuulta ja aurinkoa. Täydellinen kesäpäivä.